In English
Takaisin Matkakuvat sivulle


Yleistä

Turnee Pohjois-Suomessa on kertomus pohjoiseen Suomeen suuntautuneesta lentolomasta, joka kesti neljä päivää ja sisälsi 19 kenttää. Tällä sivulla on kuvia kyseiseltä matkalta ja tarinoita matkan tapahtumista.
Kenttien nimiä klikkaamalla pääset kenttien omille sivuille, joissa on koneesta kyseisillä kentillä otettuja kuvia. Kenttien omilta sivuilta pääset takaisin tälle sivulle käyttämällä selaimen takaisin edelliselle sivulle painiketta.
Vieraillut kentät vierailujärjestyksessä olivat: Hailuoto (EFHL), Oulu (EFOU), Ahmosuo (EFAH), Kemi-Tornio (EFKE), Ranua (EFRU), Rovaniemi (EFRO), Aavahelukka (EFAA), Kittilä (EFKT), Enontekiö (EFET), Pokka (EFPA), Martiniiskonpalo, Jäkäläpää, Ivalo (EFIV), Vuotso, Sodankylä (EFSO), Kemijärvi (EFKM), Kuusamo (EFKS), Suomussalmi (EFSU) ja Kajaani (EFKI).
Martiniiskonpalo ja Vuotso tuli kuitattua läpilaskuilla, muilla kentillä ympäristöä ihasteltiin myös jalkaisin.

Kertomuksen alkuosassa kerrotaan yleisiä tietoja lentolomasta. Alkuosan jälkeen jokaisen päivän tapahtumat kerrotaan omina kokonaisuuksina ja lopussa on muun muassa matkalta kerättyä tilastotietoa.

Ajankohta ja säät

Matka sattui heinäkuussa ajankohtaan jolloin Etelä-Suomessa päivälämpötilat olivat jatkuvasti yli 30 astetta ja Pohjois-Suomessa yöllä lämpötila laski pakkasen puolelle. Etelässä vallinnut etelästä tuleva lämmin ilmavirtaus kohtasi pohjoisesta tulevan kylmän virtauksen keskisessä Suomessa. Edellä kuvattu ilmamassojen kohtaaminen aiheutti sen, että keskisessä Suomessa satoi lähes jatkuvasti ja pilvipeite oli matalalla.

Reitti

Reitti kulki Suomen läntistä reunaa ylös pohjoiseen ja itäistä reunaa alas etelään.

Ensimmäinen päivä

Turneen ensimmäisenä päivänä tuli käytyä seuraavat kentät: Hailuoto (EFHL), Oulu (EFOU), Ahmosuo (EFAH), Kemi-Tornio (EFKE), Ranua (EFRU), Rovaniemi (EFRO) ja Aavahelukka (EFAA).
Lähtiessä Hallista sää oli mitä mainioin. Lämpötila oli yli 30 astetta, pilvikorkeus yli kilometri ja myötätuuli kohti pohjoista. Sää muuttui pikkuhiljaa pohjoista kohti lennettäessä enemmän ja enemmän sateiseksi ja salamoiden välähtelyä näkyi jo tuon tuosta, kun matkaa oli enään kymmenisen minuuttia Hailuotoon. Pilvikorkeus ja vaakanäkyvyys olivat kuitenkin kokoajan erinomaiset ja sateita kierrellen konekkin pysyi lähes täysin kuivana koko matkan.
Juuri ennen Hailuotoon laskua sade kuitenkin onnistui kastelemaan koneen sillä seurauksella että staattisen paineen aukkoon meni aavistus vettä. Tämän pystyi heti mavaitsemaan korkeusmittarin ja variometrin tahmeudesta ja nopeusmittarin seilaamisesta. Hailuodon sivulla on video laskusta, josta näkee myös korkeus- ja nopeusmittarit. Nopeusmittarin näyttöä seuraamalla voi hyvin nähdä kuinka se seilaa. Vaikka tuuli oli lähestyvän ukkosrintaman vuoksi puuskittainen, niin ei se niin puuskittainen ollut kuin voisi nopeusmittaria katsellessa päätellä.
Alla olevissa kuvissa lähestytään ja laskeudutaan Hailuotoon. Vasemmalla ylhäällä olevassa kuvassa paraikaa kirjataan ylös Oulun ATIS lähetyksestä tietoja. Oikealla ylhäällä tehdään viemeinen varmistus kartalta kohteesta. Ei siellä merellä tosin paljon vaihtoehtoisia laskupaikkoja näkynyt. Vasemmalla alhaalla on kuvattuna hetki juuri ennen Hailuodon kentän kiertämistä. Tässä vaiheessa matkaa tuuli oli hyvin suosiollinen, jonkä näkee hyvin vertaamalla nopeusmittarin ja GPS:n näyttöjä. Nopeusmittari näyttää 139Nm/h (257km/h, 160mph) ja GPS 169Nm/h (313km/h, 195mph). Oikealla alhaalla oleva kuva on otettu juuri ennen renkaiden maahan kosketusta.



Hailuodosta matka jatkui Ouluun ja Ahmosuolle. Jos se ei ole vielä menneinä vuosina käynyt selväksi, niin viimeistään tällä osuudella kävi hyvin selväksi kuinka kosteaa ilmailu voi olla kun sitä harrastaa alatasoisella kuplakuomuisella koneella sateella. Ahmosuolla oli paljon lentokonehalleja, mutta kaikki oli rakennettu ilman räystäitä. Siellä sitten sateiden ohimenoa odotellessa piti nojautua tiiviisti hallin seinään ja vetää vatsaa sisään, jotta olisi sateelle ulottumaton maali.

Sateiden mentyä ohi, matka pääsi jatkumaan kohti Kemi-Torniota. Tällä matkalla keli muuttui taas erinomaiseksi. Merellä erinomaisesta säästä huolimatta tuli lennettyä rantaviivaa pitkin. Veteen kun tuli juuri muutenkin tutustuttua niin läheisesti. Alla olevasta kuvasta voi nähdä suoran reittiviivan ja lennetyn reitin.

Tuolloin näkymä merelle (alla oleva kuva) oli kuitenkin rauhoittavan kaunis.

Kemi-Torniosta matka jatkui kohti Ranuaa. Ranualla paikoitusalue sijaitsi niin kaukana kentästä, että sinne menevä rullaustie taisi olla pidempi kuin Suomen lyhyin kenttä. Pitkää rullaustietä ei tosin varmaan oltu kiitotie mielessä rakennettu vaan alla olevissa kuvissa näkyvä suo lieneen ollut osatekijänä.

Ranualta matka jatkui Rovaniemen kautta kohti päivän viimeistä kohdetta eli Aavahelukkaa. Rovaniemellä kone sai tankit täyteen polttoainetta ja siten matkan jatkuminen siltä osin saatiin varmistettua. Ennen Aavahelukkaa piti vielä selvittää yksi ukkosrintama. Sitä lieneen lennonjohtajatkin säätutkien kuvista pohtineet kun käskivät pysymään alueen jaksolla koko lennon ajan. Ukkosrintamassa löytyi kuitenkin "tilaukseni mukainen" aukko lähes suoraan reitiltä ja siten rintaman läpäisy ei paljoa matkan tekoa haitannut. Konekkin säilyi, muutamia yksittäisiä pisaroita lukuunottamatta, kuivana.

Alla oleva kuva on otettu heti ukkosrintaman läpäisyn jälkeen. Kuvaa kun oikein tarkkaan katsoo, voi nähdä suoraan koneen takana muuta rintamaa sinertävämmän alueen. Siinä on se paikka, josta riintaman läpäisy onnistui. Kuvasta näkyy myös, että kuomun takaosa on pysynyt kuivana.


10minuuttia ennen Aavahelukkaa alkoi oikea siipi painamaan. Hetken aikaa ihmeteltyäni ymmärsin tehdä visuaalisen tarkistuksen ja syykin selvisi. Rahakirstu se siellä siiven päässä painoi.


Samalla tuli otettua enemmänkin kuvia, olihan näkymät henkeä salpaavia. Oikealla alla olevasta kuvasta näkyy, keskellä horisontissa, kuinka pilvet ovat ottaneet Yllästunturin hellään hoivaansa.


Aavahelukkaan laskeutuminen päätti ensimmäisen päivän lennot. Aavahelukka on erinomainen paikka viettää yö, löytyyhän sieltä pesu-, makuu- ja ruokailutilat sekä sauna ja jopa nettiyhteys, jolla voi tarkastaa säät ennen lentoa. Paikkaa voikin siten kutsua joko hyvin varustelluksi lentokentäksi tai erinomaisesti varustelluksi mökiksi. Kaikkien mökillä kun ei taida olla asfaltoitua kiitotietä.
Edellisen lisäksi onnekseni paikan päällä oli lentoviikkoa viettämässä kaksi ystävällistä miestä Pirkanmaalta, jotka kelpuuttivat ilmailijakolleegan mukaan saunomaan ja muuten iltaa viettämään. Joten illanvietto Aavahelukassa sujui varsin leppoisissa merkeissä.

Toinen päivä

Kun aamu valkeni Aavahelukassa (jos sitä pimeätä yötä näillä leveysasteilla edes on heinäkuussa), oli säät mitä parhaimmat. Myös säät reitille olivat erinomaiset. Edessä olisi siten ensimmäistä lentopäivää, ainakin säiden osalta, helpompi päivä.

Alla olevista Aavahelukalta otetuista kuvista vasemmalla ylhäällä näkyy aita, joka kiertää koko kenttäalueen. Kyseistä aitaa, joka on visuaalisestikkin kaunis, ei ole kuitenkaan muiden kenttien tapaan rakennettu terrorismin pelossa vaan pitämään porot poissa kentältä. Tarkka kuvan katsoja saattaa havaita, että kuvaushetkelläkin oli aidan takana läpimenon mahdollistavia rakoja aidasta etsimässä ainakin kaksi poroa. Porotkin siis tietävät että ruoho on aidan takana vihreämpää... tai siis poroilla mielessä lieneen sittenkin parempi jäkälä. Oikealla ylhäällä olevassa kuvassa näkyy majoitus-, ruokailu- ja lennonvalmistelurakennus ja sen takana oikealla sauna ja pesutilat. Alin kuva on otettu rullaustieltä kohti pohjoista.




Turneen toisena päivänä tuli käytyä seuraavat kentät: Kittilä (EFKT), Enontekiö (EFET), Pokka (EFPA), Martiniiskonpalo ja Jäkäläpää.

Toiselle päivälle kenttien määrä oli tarkoituksella pienempi, koska tavoite oli saapua seuraavaan yö-paikkaan Jäkäläpäälle mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, jotta siellä jäisi aikaa retkeilyyn. Lisäksi Martiniiskonpalo ja Jäkäläpää ovat kummatkin tunturin laella sijaitsevia lyhyen kiitotien kenttiä, joten paikanpäälle saapuminen kovin väsyneenä ei suorituskykymielessäkään houkutellut.

Matka Aavahelukasta Kittilään sujui kauniissa säässä maisemia ihaillen. Vasemmalla alla olevasta kuvasta näkyy kvartsiittihuippuinen Aakenustunturi, jonne joskus pitää päästä retkeilemään. Oikealla alla olevasta kuvasta näkyy Äkäslompolon kylä ja Yllästunturin pohjoisrinteet.



Kittilästä matka jatkui kohti Enontekiötä. Tälle matkalle osui Pallastunturi. Alla olevat kuvat ovat Pallastunturista. Ylimmäisissä kuvissa näkyy valkoisia läikkiä, ne ovat lunta. Täältä siis löytyy pienessä määrin lunta vielä heinäkuussakin. Alimmainen kuva on otettu Pallastunturin pohjoispuolelta kohti etelää.




Enontekiön kentältä löytyi poroille varattu oma parkkialue (jos oikein osasin paikoitussääntöjä tulkita). Hyvin tuntuivat porot olevan parkkialueeseensa tyytyväisiä.



Seuraava määränpää olikin Pokka, josta ovat alla olevat kuvat. Pokassa olisi voinut hyvin pysähtyä pidemmäksikin aikaa, vaikka paistamaan ylemmissä kuvissa näkyvässä grillikodassa makkaraa ja nauttimaan kauniistä kesäpäivästä, mutta veri veti liian voimakkaasti kohti Martiniiskonpaloa ja Jäkäläpäätä, vierailusta tuli siten lyhyt ja ytimekäs.

Pokan kiitotien kuntoa tarkistaessa, havaitsin keskellä kiitotietä, niin pituus- kuin poikittaissuunnassakin, suurehkon kiven. Kiitotie Pokassa on kuitenkin niin pitkä, että kivi ei estäisi sinne laskua tai lentoonlähtöä, joten laskuun sinne. Kun kävelin kiven luokse poistaakseni sen kiitotieltä, yllätykseni oli suuri kun havaitsin että kyseessä olikin paikallisen karhun tervehdys ilmailijoille (kuva oikealla alhaalla).




Lento Pokasta Martiniiskonpalon kautta Jäkäläpäällä oli koko turneen jännin ja eniten odotettu. Pitkäaikainen haave päästä käymään Jäkäläpäällä oli lähempänä toteutumista kuin koskaan.

Martiniiskonpalon kentässä tuli oppia yhdellä kertaa kaksi asiaa: Ihan oikean korpikentän kunnon tarkistus ja siitä sopivan läpilaskupaikan löytäminen ja tunturin laella vaikuttavien tuulien arviointi. Kuten vasemmalla alla olevasta kuvasta, jossa on lennon reittiviiva piirrettynä, voi havaita, kenttä tuli kierrettyä monta kertaa ennen läpilaskua. Jokaisella kiertokerralla GPS:n ja nopeusmittarin arvoja vertailemalla tuli mitattua tuulen suuntaa, nopeutta ja muutoksia eri pisteissä. Samanaikaisesti tuli arvioitua eri kiitoteiden kuntoa.

Kiitotie 11/29 vaikutti koneesta katsottuna parhaalta ja koska tuulikin oli suotuisa kyseisen kiitotien käyttöön, oli valinta helppoa. Kiitotiestä ilmasta katsottaessa löytyi hyvää pintaa linjalta, joka oli hieman vinottain kiitotien keskilinjaan suhteutettuna. Tuulet kävivät siten, että lähestymisnopeuden pystyi pitämään normaalina, vaikka käytettävä läpilaskupaikka oli alle 200m (660 ft) pitkä.

Oikealla alla olevassa kuvassa lähestytään Martiniiskonpaloa ja ohjaamossa on meneillään videolaitteiden käynnistys. Martiniiskonpaloon suoritetun lähestymisen ja läpilaskun voi katsoa kentän sivulla olevasta videosta. Videossa on loppulähestymisen ja läpilaskun aikana näkyvissä myös nopeus- ja korkeusmittarit.



Martiniiskonpaloon tehdyn läpilaskun jälkeen edessä oli lyhyt hyppy Jäkäläpäähän. Kenttien välinen etäisyyshän on ainoastaan muutamia kilometrejä. Jäkäläpään kiitotien valinta ja tarkistus sujuikin sitten jo paljon nopeammin, koska tuulet oli jo arvioitu ja tuuliin parhaiten sopiva kiitotie vaikutti hyvältä. Jäkäläpäähän suoritetun lähestymisen ja laskun sekä lentoonlähdön voi katsoa kentän sivulla olevista videoista. Lähestymisen ja laskun sisältävässä videossa on näkyvissä myös nopeus- ja korkeusmittarit.

Alla olevissa kuvissa on lähestyminen ja lasku Jäkäläpäähän.




Vähän kävelyä kenttäalueella ja johan löytyi kännykkäverkko ja lentosuunnitelman päättääminen onnistui. Varasuunnitelmana oli nousta uudelleen ilmaan ja aktivoida varalla oleva plaani ja lentää Ivaloon. Vaimolle kun tuli luvattua että mihinkään ei lennetä missä ei olla lennon varmennuksen varjeluksessa...
Iltapäivä ja ilta oli sitten aikaa retkeilyyn. Alue on karuudessaan kaunista ja hiljaisuudessaan rauhoittavaa. Alla olevista kuvista:




Jäkäläpään kulttuurikeskus ansaitsee aivan oman tarinansa. Ensin itse rakennus:




Alla olevista kuvista voi havaita että satunnaista matkailijaa myös opastetaan... Ilmeisesti portsarin kuivuminen on herättänyt tarpeen opastuksen parantamiseen. Kyltissä on neljällä eri kielellä (Water, Vesi, Wasser ja Vatten) ja vielä kemiallisella kaavalla (H2O) sana vesi. Nuolen osoittamassa suunnassa on oikealla olevan kuvan näköistä. Lyhyen matkan päästä vettä kyllä kyseisestä suunnasta löytyi.



Kulttuurikeskuksesta sisältä löytyi kirjasto ja kaminalla varustettu huone.
Kirjastossa oli kirjoja, yllätys, ja myös käyttäytymisohjeet. Käyttäytymisohjeet olivat ytimekkäät ja helposti ymmärrettävissä. Koko aikana, jonka Jäkäläpäällä vietin, en nähnyt itseni lisäksi toista ihmistä ja en itseäni pidä, ainakaan yksinään ollessani, kovin äänekkäänä, joten ohjeinen noudattaminen ei käynyt ylivoimaiseksi.
Kirjaston seinällä oli myös kuva itse Karhu Korhosesta. Kuvaan sidottu Karhun kommentti "Elämä on ollut rikas, mutta rikkauden mitta ei ole löydetty kulta vaan eletty elämä." antaa meille kaikille jotain.




Kaminahuoneessa löytyi mm. paikallinen kartta, josta sormeni osoittaa Martiniiskonpalon kenttää. Martiniiskonpalon kentästä pohjoiseen katsottaessa näkyy myös Jäkäläpään kentän merkki. Kartassa keltaisissa laatikoissa on eri valtauksien nimiä.



Kaminahuoneessa oli myös kirjallista sivistystä esillä... vai oliko sitten kyseessä paikallinen sisäänheitto-opas. Jos elämän muutos kutsuu, niin muutosta lieneen helpottaa teoreettinen tietämys.
Vieraskirjassa tapahtumia oli hämmästyttävän paljon. Kesäaikaan jokaiselta viikolta löytyi yksi tai useampi merkintä. Lentokoneitakin oli käynyt edellisenä ja sitä edellisenä kesänä kumpanakin yksi. Toisin sanoen, muusta mahdollisesta liikenteestä johtuen, turvallisuussyistä laskukierroksessa tulisi olla tarkkana ja oikeanpuoleista kierrosta lieneen syytä aina välttää.



Lämpöä ja tietämystä oli tässäkin huoneessa tarjolla.



Poroja ja erilaisia lintuja sai Jäkäläpäällä ihastella tuon tuosta. Edellä on pari lyhyttä videota poroista ja yhdestä erittäin seurallisesta linnusta. Lintu otti satunnaisen matkailijan kaverikseen ja oli mukana kävelyreissulla pitkän aikaa, lennähdellen pieniä pyrähdyksiä edellä eteenpäin.
Poroja 15.7.2010 20:00 Jäkäläpää 38sec, 3,6MB wmv file
Lintu 15.7.2010 20:00 Jäkäläpää 6sec, 0,6MB wmv file
Alhaalla oikealla olevassa kuvassa näkyy Jäkäläpään itäpuolella olevan tunturin rinne, joka oli jyrkkä ja karu.




Kolmas päivä

Aamulla Jäkäläpäällä aurinko paistoi siniseltä taivaalta. Ilma oli vielä viileää, olihan yöllä lämpötila käynnyt pakkasen puolella. Sudenkorento oli päättänyt viettää yönsä yhdessä toisen lentävän laitteen kanssa. Mitä ihmettä sudenkorento sitten tekee tunturin laella pakkasyönä... GPS rikki ja kartta jäänyt kotiin tai sitten se oli vaan puhelias sudenkorento joka halusi vaihtaa lentotarinoita kaltaisensa kanssa.



Turneen kolmannen päivän kentät olivat: Ivalo (EFIV), Vuotso, Sodankylä (EFSO), Kemijärvi (EFKM), Kuusamo (EFKS) ja Suomussalmi (EFSU).
Pohjoisessa sää oli taas mitä parhain ja siten alkumatka sujui varsin leppoisasti. Ensimmäinen pysähdys oli Ivalossa, jossa kone sai tankit täyteen menovettä ja matkan jatkuminen oli siltä osin turvattu. Ivalon jälkeen oli vuorossa läpilasku Vuotsoon. Vuotson kentälle suoritetusta läpilaskusta on kentän omalla sivulla video.
Alla vasemmalla oleva kuva on otettu lännestä päin Lokan tekojärvestä ja alla oikealla oleva kuva on otettu kohti länttä Vuotson kentästä etelään.



Seuraava määränpää oli Sodankylä. Sodankylässä tapasin ystävällisen paikallisen ilmailjan, jonka avulla pääsin paikalliseen kerhotilaan ja siellä olevan tietokoneen avulla pääsin sitten tarkistamaan edessä olevaa säätä. Sää oli odotetun kaltainen... edessä oli taas useita sade- ja ukkosrintamia.
Seuraavalle suunnitellu kentälle Kemijärvelle pääsisi kuitenkin vielä hyvässä säässä, joskin alaspäin laskevan täyden pilvikaton alla. Tämän jälkeen sääkartalta arvioiden näytti siltä, että jos Kemijärvellä viettäisi parin tunnin tauon, olisi reitti avoin seuraavalle kentälle Kuusamoon. Suunnitelma oli valmis toteutettavaksi.
Alla vasemmalla olevasta kuvasta näkyy lähestyminen Kuusamoon. Reittiviivaan tarkastelemalla voi havaita että sadekuuroja alueella oli runsaasti ja siten lentäminen vaati jatkuvaa pientä mutkittelua, jotta näkyväisyys säilyi kelvollisena.
Kuusamon kentältä lyhyen pysähdyksen ja säiden visuaalisen arvion jälkeen ja matka jatkui kohti Suomussalmea. Kuten alla oikealla olevasta kuvasta voi havaita, oli tälläkin reitillä tarvetta sateiden kiertelyyn.



Suomussalmelle saavuttaessa pilvien pohjat olivat laskeneet jo niin alas, että VFR lento ei olisi enään eteenpäin onnistunut, joten oli tauon paikka.
Tuuli Suomussalmella kävi koilisesta vaikka sääkartat näyttivät, että tuuli käy lounaasta. Hetken aikaa asiaa ihmeteltyäni, syykin selvisi... tuulipussi oli solmussa. Eihän se tuuli voi puhaltaa oikaan suuntaan, jos tuulipussi ei suuntaa osaa näyttää. Päivän hyvä työ tuli tehtyä, kun kiipesin tolppaa oikomaan tuulipussin. Alla tapahtumasta todistusaineistoa... tuulipussi ennen ja jälkeen oikaisun.
Hämmästyksekseni tuulen suunta ei kuitenkaan muuttunut. Olin toivonut, että hyvä työni olisi saanut tuulen suunnan muuttumaan, olihan lounaasta lähestymässä, ainakin niin toivoin, hyvää säätä. Lieneen tuulipussi ollut edelleen sekaisin pitkäaikaisesta mytyssä olemisestaan(?)



Sää ei suostunut koko iltana paranemaan, joten Suomussalmella oli aikaa tutustua paremmin myös ympäristöön. Kentän rojuja tunkiessa löytyi vanha vieraskirja 70-luvulta. Sen merkinnät olivatkin varsin mielenkiintoista luettavaa. Hauskana sisältönä oli myös edellisen päivän merkintä, siis ensimmäinen useampaan vuosikymmeneen, kentällä vierrailleesta koneesta. Omaa merkintää kirjoittaessa tuli mieleen, että tämä kirja halusi ihan oikeasti tulla uudelleen käyttöön.
Säät eivät kärsivällisestä odottelusta huolimatta parantuneet ja siten oli aika pystyttää teltta.

Neljäs päivä

Suomussalmella aamulla sää oli edelleen huono, mutta hitaasti paraneva. Muutaman tunnin odottelun jälkeen VFR lento oli taas mahdollista ja matka pääsi jatkumaan kohti Kajaania. Kajaanissa tankit täyteen ja lento kohti kotikenttää pääsi alkamaan. Kajaanissa pilvikatto oli edelleen matalalla, mutta tiedossa oli, että alle 20 minuutin lennon jälkeen edessä olisi erinomaista säätä.
Alla oleva kuva on otettu kun pilvipeite on pitkästä aikaa taas repeytynyt ja korkeutta on päässyt kerämään mielyttävämpää matkalentoa varten. Kuva on otettu itään päin Iisalmen länsipuolelta.


Tilastot

Yhteenveto:
Matkan aikana ainoastaan viidellä lentokentällä tuli keskusteltua muiden ihmisten kanssa. Niistä kahdella yli kymmenen virkettä. Edellisten lisäksi neljällä kentällä näin yhden tai useamman ihmisen etäältä. Vastaavaa matkaa voi siten suositella myös sosiaalisesti rajoittuneille yksilöille.

Alla on eritelty kaikki lennot ja niiden tilastotiedot.



Energian hyötysuhteen voi lentokoneissa suhteuttaa kulutetun polttoainemäärän ja nopeuden suhteeseen. Lentäessä eteenpäinmenoa vastustava vastus kasvaa kolminkertaiseksi kun nopeus kaksinkertaistetaan. Toisin sanoen, jos lennät saman reitin keskinopeudella 125km/h (68Nm/h, 78mph) ja käytät alle 4,4l/100km polttoainetta, käyttämäsi koneen aerodynamiikka, moottori ja potkuri yhdessä ovat hyötysuhteeltaan parempia kuin mitä nämä lukemat kertovat tästä matkasta. Mainitun keskinopeuden saavuttamiseksi koneen matkanopeuden tulee todennäköisesti olla 145-155km/h (78-84Nm/h, 90-96mph).

Alla on koko matkan polttoaineenkulutus eri yksiköissä.



Matkaan mahtui niin myötätuulta, tyyntä kuin vastatuultakin. Tästä johtuen nopeudet vaihtelivat huomattavasti. Tuulen lisäksi keskinopeuksiin vaikuttaa merkittävästi lennon pituus. Lyhyellä lennolla merkittävä osa ajasta kuluu köröteltäessä laskukierroksessa. Alla olevasta kuvasta näkee sekä keski- että maksiminopeudet eri lennoilta.

Saavutukset

Alla vasemmalla olevassa kuvassa on kaikki matkatavaratilassa olleet tavarat. Tämä saavutus oli siis pakkaamisen taidonnäytös. Toinen saavutus oli Jäkäläpään valloitus. Kuten vuoristokiipeilijät, pitihän minustakin ottaa kuva, kun olen saavutukseni päällä.



Matkamuistot...