Takaisin Matkakuvat sivulle


Yleistä


Haave lentoreissusta Norjaan oli pyörinyt mielessä jo vuosia.
Erityten mieli teki käydä Lofooteilla, mutta muuallakin vierailu olisi hienoa.
Sopivaa vapaata hetkeä reisuun oli kytätty monena vuonna, mutta vapaa-aika ja hyvä sää kohteessa eivät ottaneet osua kohdikkain.
Tyypillinen sää meidän vapaiden aikaan Norjan suunnalla näytti tältä.
Lofoottien paikka merkitty karttaan.

Nyt Norjan reissun prioriteettia oli nostettu niin korkealle, että jos vaan sopiva sauma löytyy niin sitten pistetään se sopimaan kalenteriin vaikka väkisin.
Viimeisellä kesälomaviikolla Norjan säitä tarkastellessa osui silmään ihme.
Lähes kaksi vuorokautta putkeen Lofooteilla pelkkää auringon paistetta.

Välittömästi reissun suunnittelu käyntiin ja kalenteriin tyhjää tilaa.
Matkaoppaiden mukaan kannattaisi suunnata Lofoottien lounaiskärkeen.
Lounaisin kenttä Lofooteilla on Leknesissä. No on siellä yhdellä pikkusaarella vielä lounaampana kenttä, mutta sieltä ei pääsisi autolla tutustumaan alueeseen laajemmin.
Eli tavoite olisi lentää Leknesiin ja käydä sieltä tutustumassa paikkoihin.
Suunnittelu ja kalenterin tyhjennys / uudelleen täyttö tuotti tulosta.
Alla reissulta syntynyt GPS tallenne piirrettynä kartalle.

Matkaan


Koko alkuviikon ennuste pysyi samana. Ainoastaan hyvän sään alkamisajankohta Lofooteilla siirtyi hitaasti eteenpäin. Lauantaina huonompi sää pysyisi kuitenkin kaukana sieltä.

Torstaina näytti siltä, että kannattaa iltapäivällä lentää Lofooteille, koska perjantaina sää aukeaisi siellä vasta yhdeksältä illalla tai sen jälkeen.
Niimpä starttasimme torstaina neljältä iltapäivällä kohti Ruotsia.
No amatööri puikoissa niin ei lähtö oikein sujunut. Ensin huomasin odotuspaikalla, että polvialusta puuttuu. Sitten huomasin, että kynäkin oli unohtunut laukkuun. Tässä koneessa kun ei unohtuneita tavaroita voi kaivaa laukuista muuten kun nousemalla ulos koneesta ja purkamalla tavaroita matkatavaratilasta.
Sitten huomasin, että koneen paikka ei päivity iPad:ssä. Kun startin jälkeen oli 10 minuuttia yritetty saada iPad:n GNSS paikannusta toimimaan ilman tuloksia, totesin, että kolme sähläystä on nyt kasassa ja käännyin takaisin kotikentälle.
Tuosta "Norjan" reissusta kertyi 20 minuuttia lentoaikaa.
Perjantai aamulla heti kauppaa kyselemään, että mikäköhän tässä aivan uudessa laitteessa on vikana kun ei GNSS toimi.
No ensin selvisi, että myyjä ei tiedä mikä on GNSS tai GPS ja oli myynyt laitteen ymmärtämättä mitä asiakas halusi ja sitten, että koko laitteessa ei ole GNSS vastaanotinta.
Kotona testatessa laite tiesi paikan ihan muiden apujen avulla.
No laite vaihdettiin toiseen saman näköiseen (uusi oli muuten vielä halvempi), mutta tässä uudessa laitteessa on ihka oikea GNSS vastaanotin. Nyt matkalla pitäisi olla GPS, Galileo ja vaikka mitä tieteilijöitä kertomassa paikkaa.
Perjantaina sää aukesi pikku hiljaa. Iltapäivällä pilvet nousivat kohisten ja Lofoottien ennuste kertoi siellä sään aukeavan illalla noin kello yhdeksän.

Viideltä startattiin uudestaan matkaan ja ensimmäisen lennon määränpäänä oli Arvidsjaur Ruotsissa. Siellä lennonjohto aukeaisi samaan aikaan kun saapuisimme sinne. Tämä ajallinen synkrointi oli tarpeen, koska sille kentälle saa mennä laskuun ainoastaan lennonjohdon ollessa auki.
Suomessa lentosää oli erinomainen.


Perämerelle tullessa loppuivat pilvet ja sinistä oli niin ylhäällä kuin alhaallakin.


Ruotsi menomatkalla


Ruotsin rannikolla valvotussa ilmatilassa saimme hieman tutkaohjausta kun piti väistellä liikennekoneita. No reitti tutkaohjattuna oli kyllä parempi kuin suora reitti olisi ollut, koska nyt reitti kiersi (ihan sattumalta) mukavasti eteen osuneet sadealueet.
Arvidsjauriin meinattiin saapua liian aikaisin ja viimeinen 15 minuuttia lennettiin lähes laskukierrosnopeutta. Lennonjohtaja ilmestyi torniin 2 minuuttia myöhässä. Silloin olimme juuri liittyneet perusosalle. Aika optimaalinen oli tuloaika.

Arvidsjaurissa saatiin tankit täyteen bensaa.
Kentällä seurasin Leknesin sään aukeamista web kameran kuvasta.
Ensin ei hyvältä näyttänyt... pelkkää sumua.
Bensaa oli nyt kuitenkin runsaasti, joten pystyisimme käymään tarvittaessa Lofooteilla ja lentämään suoraan takaisin jos tarve tulisi.
Hieman ennen suunniteltua lähtöaikaa, joka oli noin tunti siitä kun saavuttiin Arvidsjauriin, Leknesin web kamerasta kuitenkin näkyi jo vastapäinen rinne, joten vaakanäkyvyys kasvoi siellä vauhdilla.
No kait ne sääprofeetat tietää, mitä nopat näyttää, joten ei muuta kun ilmaan ja katsomaan mikä se Lekenesin sää on puolentoista tunnin päästä.
Matka alkoi noin 6000 jalassa olevan pilvikaton alla kohti länttä ja Norjaa. Lännessä sää näytti hyvältä.
Arvidsjaurissa on muuten mm. Jaguaarin talviajorata, joka näkyy alla olevassa kuvassa.


Ruotsin pohjoisosassa oli muuten paljon isoja järviä.


Norjan suuntaan lennettäessä maaperä muuttui koko ajan karummaksi ja maan pinta nousi koko ajan ylemmäksi. Minkäänlaisia teitä tai asumusta tuolla ei näkynyt.


Lentokorkeus meillä oli merenpinnasta 7500 jalkaa ja se oli lopulta aika vähän.


Mitä lähemmäksi Norjaa tultiin, sitä enemmän näkyi lunta. Lentokorkeuskin oli vaan 1000-2000 jalkaa maanpinnan yläpuolella.


Karua, mutta kaunista.


Norja menomatkalla


Näiden jäätiköiden kohdalla oli mielessä kaksi asiaa:
1) Sisätilan lämmittimen olisi sittenkin voinut pitää koneessa kiinni tänä kesänä
2) Täällä ei tarvitse käyttää aikaa hätälaskupaikkojen etsimiseen


Norjan puolella vuoristo loppui nopeasti. Jyrkkiä rinteitä vuonoihin.


Bodø:n kaupunki ja lentokenttä on tuon lahden oikean puoleisen niemen nokassa.


Merelle tultaessa näkyi Lofoottien saaristo edessä.


Suurin osa saaristosta oli vielä sumun peitossa.
Alla olevan linkin takaa löytyy video, joka on kuvattu kun lähestymme Lofoottien saaristoa ja Leknesiä.
Lähestyminen Leknesiin
Olemme tässä 7500 jalan korkeudessa ja noiden vuorten korkeus ja etäisyys meistä hämääntyy hyvin tästä perspektiivistä.


Aivan kuten ennusteissa oli, kenttä vapautuu pilvistä kello yhdeksään mennessä.


Kävelimme kentältä majapaikkaamme ja co-pilot, joka oli myös reissumme catering vastaava, valmisti herkullista stroganoffia, jonka kanssa nautittiin kotoa tuotu puolikas pullo punaviiniä ja ruislastuja. Vuoriston ylityksessä jäätynyt nenän pääkin alkoi sulamaan näitä herkkuja nauttiessa.

Lofootit


Ihan ensimmäinen asia joka Lofooteilla ihmetytti oli vehreys. Tämä paikka on kuitenkin suurinpiirtein yhtä pohjoisessa kuin Saariselkä Ivalossa.


Yöpaikkamme oli huoneisto asuintalon alakerrasta.
Lauantai aamulla kävelimme takaisin lentokentälle ja vuokrasimme Polestar 2 sähköauton.
Koska olemme monesti kuulleet, että sähköautolla on halpa ajaa, niin voimme tehdä seuraavan johtopäätöksen.
Koska tällä vuokratulla sähköautolla tunnin ajo maksoi meille enemmän kuin lentokoneellamme tunnin lento, niin lentokoneellamme lentämisen on oltava sitten todella halpaa. Nyt lentämisen halpuus on sitten todistettu.


Ensimmäinen tehtävä sähköautolla oli kuljettaa bensaa lentokoneeseen.


Kone sai aamulla tankit täyteen, joten voisimme poistua heti kun tarve tulee.
Tänään emme kuitenkaan olleet lähdössä lentämään vaan päivä oli varattu retkeilyyn.


Mitä sieltä nyt sitten löytyi? Vau, kerrassaan vau.
Kirkasta vettä, hienohiekkaisia rantoja, jyrkkärinteisiä vuoria...


Vesi oli kuitenkin kylmää joten uimassa ei ihmisiä, paria poikkeusta lukuunottamatta, näkynyt.


Rinteillä oli mukava pysähtyä ja katsella maisemia.



Alla linkki videoon, jossa kuvattu näkymiä.
Näkymä
Suosituimmilla reiteillä ei ollut yksinäistä. Yhdellä tuollaisella kävimme ja oli siellä kyllä tällaiselle maalaiselle liian ahdasta.


Jos rauhaa halusi niin yksi vaihtoehto on mennä kaupunkiin. Leknesissä saa olla nimittäin ihan rauhassa.


Jotkut näkymät olivat suorastaan upeita.


Rannoilla on siellä täällä asumusta, mutta vuoret on kyllä ihan vapaata luontoa.


Tiestöä oli helppo kulkea paikasta toiseen. Saaria yhdisti sillat ja tunnelit.


Ruuaksi syötiin kalaa... mitäs muutakaan. Kala oli jopa suomalaiseen makuun hyvin vähän maustettua.


Mikä osuus näkyvästä maasta on mitäkin saarta oli monesti mahdotonta sanoa. Yhtä kaikki, kyllä silmä lepäsi.


Lähes kaikki saaret oli hyvin lähellä toisiaan.


Norjan manner näkyi Lofooteille.


Pitkiä tunneleitakin oli useita.


Kylät oli hyvin pieniä. Tavalla tai toisella kaikki tuntui liittyvän kalastukseen.


Dokumentoija työssään.


Koko päivä auringon noususta laskuu retkeiltiin ja ajeltiin. Silmäkarkkia riitti jokaiseen hetkeen.


Paluumatka


Kaikki kiva loppuu aikanaan ja niin oli aika siirtyä seuraavan kivan pariin eli lentämään.
Sää ennuste povasi meille varsin mukavia kelejä paluumatkalle.
Pilviä ilmestyisi Leknesin taivaalle enemmissä määrin vasta puolilta päivin ja nekin olisivat korkealla.


Meille muodostui suorastaan ihanteellinen tunneli, jota pitkin voisimme kauniissa säässä lentää kotia. Tämän "tunnelin" takia välilaskupaikaksi valikoitui Umea.
Huom! Alla oleva kuvakaappaus on aito ja muokkaamaton.


Heikommat lentosäät pysyisivät kauakana reitiltämme.


Hieman pilveä alkoi kerääntymään, kun saavuimme Leknesin kentälle. Lentoon noilla ei kuitenkaan olisi mitään vaikutusta.
Heti kun torni aukesi menimme koneelle ja starttasimme kotimatkalle.


Kentän päällä ensin laajempi kaarros ja sitten kohti itää.


Lofootit köllivät edelleen auringossa.


Meren päällä on aikaa ottaa vaikka kuvia.


Ihan on mukiin menevät lentokelit.


Taas ohitetaan Bodø. Kenttä on tuossa nimen kärjessä.


Ei naurata, vaikka nyt on kaikki vaatteet kassista päällä korvaamassa sitä kotona olevaa lämmityslaitetta.


Pakkaskelit...


Tällaiselle tasamaan kulkijalle aiheutti joka kerta ihmetystä kun katsoi alaspäin ja maa oli ihan siinä lähellä vaikka korkeusmittari näytti 7500 jalkaa korkeutta.

Toimistossa oli tämän näköistä. Tässä ollaan vielä Norjan puolella Bodø:n lähestymisalueella ja matkaa Umeaan on vielä tunti ja 40 minuuttia. Korkeus merenpinnasta on 7500 jalkaa (2286 metriä) ja maanopeus on 155 solmua (287 km/h).


Tuon nyppylän korkeus merenpinnasta on 5607 jalkaa.


Ruotsi paluumatkalla


Ruotsissa sää jatkui erinomaisena. Nyt reitti kulki hieman etelämpänä kuin mennessä ja reitille osui välillä teitä ja kyliä.


Umeassa emme saaneet bensaa automaatista. Kenttähenkilökunta kävi asiaa meille pahoittelemassa.
Soitin kuitenkin automaatissa olevaan palvelunumeroon. Koska siinä lapussa sanottiin, että soita tähän numeroon ongelmatilanteissa.
Soitto meni Saudi Arabiaan. En kyllä muista, että olisin koskaan ennen soittanut Saudi Arabiaan. No nyt otin tuosta kokemuksesta ilon irti ja oli siinä palvelijalla ihmettelemistä.
Palvelija osasi kyllä hyvin vastata kysymyksiin siten, että puhelun jatkaminen oli aina täysin turhaa, mutta mihinkäs tässä minulla valmiissa maailmassa kiire.
Lopussa minusta tuntui, että se nuori nainen oli aika otettu, että noinkin innokas keskustelija hänelle joskus soittelee (itsepetos on joskus kaunista). Puhelusta ei sinällään ollut muuta hyötyä kuin, että ompahan tullut joskus soitettua Saudi Arabiaan.
Kenttähenkilökuntaan kuulunut mukava mies vei kuitenkin meidät ystävällisesti ja ihan oma-aloitteisesti autolla (sellaisella lentokentän keltaisella) läheiselle huoltoasemalle ja sieltä saatiin menovettä. Tästä olimme hänelle hyvin kiitollisia.
Bensa olisi kyllä riittänyt reserveineen kotiin lentoon, mutta mukavampi lentää kun ei ihan viimeisiä tippoja tarvitse käyttää.


Ensin kuitenkin levätään hetki...


tai sitten otetaan kuvia.


Suomi paluumatkalla


Myös Suomessa sää oli erinomainen lentämiseen.


Tämä on tuttua... maa on tasaista ja vihreää ja taivaalla kelluu kumpupilviä.


Kotikentälle saapuessamme oli ukkonen ottanut kentän haltuunsa ja näimme kun se löi oikein salaman kiitotien alkuun merkiksi, että tämä on nyt hänen reviiriään. Hetki lennettiin etäämmällä ympyrää kunnes ukkonen oli mennyt menojaan ja mentiin laskuun.


Tilastot


Yhteenveto:

Alla on eritelty kaikki lennot ja niiden tilastotiedot. Kaikki kellon ajat ovat Suomen aikoja.


Alla on koko matkan polttoaineenkulutus eri yksiköissä.



Yhteenveto


Lofooteilla käynti erinomaisessa säässä on sittenkin mahdollista.
Sopivaa hetkeä kannatti odottaa. Lentäminen ja retkeily noilla säillä on nautinnollista.
Reissu onnistui erinomaisesti. Säät suosivat ja tekniikka toimi.
Lofootit on kerrassaan kaunis paikka.