Takaisin Matkakuvat sivulle


Yleistä


Sattumalta kuulin keskustelun, jossa edellisen reissun aiheuttamaa koneessa istumista pidettiin hyvin helppona ja vaivattomana. Kerrankin haarmaat aivosoluni olivat nopeita ja ymmärsivät tehdä pikaisen väliintulon keskusteluun ja asettamaan kysymyksen: onko ok, että seuraavalla kerralla tuplasti enemmän lentämistä ja kolme kertaa enemmän matka-aikaa? Vartaus oli: kyllä.

Nyt minulla oli siis hetkessä kerättynä lentomaileja niin paljon, että niillä pääsisi lähes mihin tahansa Euroopassa.

Kalenteri teki kuitenkin tepposet ja kesään ei mahtunut kuin yhden viikon reissu. No, loistava tilaisuus se on sekin.

Tytärtämme emme olleet nähneet yli 10 kuukauteen ja siten reissun päätavoitteeksi asetimme päästä näkemään tytärtämme ja nähdä missä hän on viimeisen vuoden elänyt ja opiskellut: Saksan Zwickau, siellä pitäisi ainakin käydä.

Nyt oli enää säistä kiinni miten kävisi ja hyvinhän siinä kävi.

Alla reissulta syntynyt GPS tallenne piirrettynä kartalle.

Viro


Reissun aika koitti ja säät näyttivät hyvältä. Ruotsin etäläosiin ennusteissa säät näyttivät hieman epävakailta, mutta varmaan tarvittaessa kuitenkin ihan lennettävää keliä. Balttian ja Puolan kautta taasen näytti siltä, että saisi lentää koko matkan erinomaisissa säissä kunhan viettäisi ensin yhden yön Virossa.

Erinomainen sää kutsui, joten heti kun olimme iltapäivällä valmiit matkaan sen myös teimme ja valintana oli itäinen reitti.

Suomessa oli muutama pikku sadekuuro siellä täällä, mutta niistä selvittiin ihan niitä katselemalla.


Kuressaaressa majoituttiin tuttuun paikkaan; täällä kun pääsee uimaan ja saunomaan.


Keskustassa kävimme syömässä ja niin kuin ennenkin hyvää ruokaa oli tarjolla. Lohen kastike näytti kyllä hieman epäilyttävältä, mutta makuaistit palkitsivat rohkean.

Puola


Seuraavana aamuna lähdimme heti jatkamaan matkaa. Latviassa ei pilviä tahtonut löytää edes etsimällä.


Kyllä matkanteko näillä säillä maittaa.


Liettuankin läpi matka jatkui kauniita maisemia katsellen.


Joskus aina joku kaupunkikin eksyi reitille.


Ei muutosta Puolankaan puolella. Helppoa kuin heinän teko.

Ainoa häiriötekijä oli tabletin GPS:n hajoaminen. Ei auttanut boottaukset eikä nöyrät anelut. No loppumatkan kotiin asti tabletin näkymää siirtelin käsin eteenpäin. Myöhemmin hajosi vielä latauskykykin tabletista... taitaa olla aika vaihtaa uuteen.


Varsovaan saapuessa reilun kahden ja puolen tunnin lennon jälkeen piti taas ryhdistäytyä. Varsovan keskustan korkeat rakennuksen alkavat näkyä (kuvassa potkurin lavan pään alapuolella).

Tämä oli muuten pisin yhtämittainen matkalento (736km, 2tuntia ja 44minuuttia) mitä tällä koneella on koskaan tehty.


Varsovan keskustan läpi kulkevat joen ylityksen jälkeen oltiinkin jo laskukierroksessa. Nopeuden olin hiljentänyt jo hyvissä ajoin 90 solmuun jotta jäi aikaa säätämiselle.

Tässä kohtaa radiotaajuuksien käyttö oli hieman hassua kun infon taajuudella käskettiin pysyä aina laskukierroksen alkamiseen saakka, mutta ei kerrottu kumpi kiitotie on käytössä.

Kentän taajuuksia toisella radiolla kyllä kuuntelin, mutta siitä Puolan kuuntelemisesta ei tullut hullua hurskaammaksi. Kääntyisinkö oikealle vai jatkaisinko suoraan laskuun?


No arvelin, että käytössä on varmaan kiitotie joka osoittaa itäänpäin ja lähdin kiertämään kierrosta eli käännyin oikealle.

Arvaus osui oikeaan vaikka se selvisi vasta yhden ylimääräisen jakson vaihdon jälkeen. Kentällä on nimittäin kaksi jaksoa ja tilanteesta riippuen joskus käytetään toista ja joskus kumpaakin. Nyt minut siirettiin ensin infon toimesta toiselle ja sitten sen jakson toimesta toiselle...

Tässä kaikessa meni niin paljon aikaa, että jos olisin matkavauhtia tullut ja jatkanut suoraan laskuun, olisin ollut jo laskun tehneenä maassa paljon ennen kuin päästiin käytettävästä jaksosta yhteisymmärrykseen.

Toinen "hauskuus" tällä kentällä on, että laskukierroksessa käytettävä lentokorkeus on määritelty jalan tarkkuudella: 1823 ft AMSL. No ottaen huomioon korkesmittareilta vaaditun kalibrointitarkkuuden ja kokonaisluvullisen mbar asteikon paineen määrityksessä, minusta jalan tarkkuudella korkeuden pitäminen on sekä teoriassa että käytännössä mahdotonta.

Kaikesta tuosta teoriasta huolimatta co-pilot totesi laskun jälkeen, että toden totta, kyllä sitä lennettiin kierros jalan tarkkuudella, ihan niin kuin pitikin.

Kaiken kaikkiaan kenttä on kuitenkin erinomainen paikka Varsovassa käyntiin ja palvelu oli kentällä erinomaista.

Laskukierros tuolla kentällä on muuten varsin pitkä. Alla olevassa kuvassa ollaan myötätuulessa.


Finaalikaarto kentälle. Varsovan keskustan läheisyys näkyy hyvin. Kentän vierestä lähtee muuten raitovaunu keskustaan.


Niin kuin yleensä kentälle saapuessa, ensin ruokitaan kone.


Kone jätettiin toisten kaltaistensa seuraan ja lähdettiin kaupungille.


Täältä sitä Babicia johdetaan.


Vuokrasimme huoneisto-hotellista kämpän ja seitsämännessä kerroksessa pääsimme nipin napin puiden yläpuolelle.


Kauneusunien aika.


Unien jälkeen oli taas aika pestä päällikön asu.

Aikanaan Sun'n Fun tapahtumassa Floridassa kävin kuuntelemassa esitelmää jossa maailman ympäri lentäneitä pilotteja kertoi kokemuksistaan ja he antoivat käytännön vinkkejä maailmanympärilentoon.

Yksi tärkeimpiä vinkkejä oli näyttää tosi prolta: Raybanit, suorat housut, valkoinen paita, paljon kultaisia poletteja, identity card jne.

No pitäähän sitä kokeneempia kuunnella ja niin minäkin päätin varustautua lennolle oikeanlaisella asusteella.

Kuten kuvasta voi havaita, nerokkaasti sain rakennettua arvovaltaisen asun, jossa on kaikki tarvittava: se on vaalea ja siihen on printattu kaikki id kortin tiedot: valokuva henkilöstä vakavalla ilmeellä, kyseessä on lentäjä (koneen kuva), nimi ja vielä syntymäaikakin iän muodossa (no okei, muutama vuosi sitten tuo oli enemmän totta).

Hyvin on virka-asu toiminut. Kaikki virkailijat ovat aina hymyillen päästäneet crew ovesta läpi.


Varsovasta löytyi mm. hienoja rakennuksia,


patsaita,


vanha keskustori,


ja mukavia pikku katuja.


Ylikypsä lammas vastasi makuaistin vaatimuksiin.


Oli niin kivaa, että taas piti oikein selfie ottaa.


Tätä kivuuden määrä lisäsi vielä se, että ostettiin liput kuuntelemaan Chopin:n sävelyksistä koostuvaa pianokonserttia.

Chopin tunnetaan säveltäjänä joka varmisti ettei kaikki hänen teoksiaan tuosta vaan soittele. Joten tiedossa oli joko soittajan nöyryytys näytelmä tai jotain aika uskomatonta soittoa.

Chopin esiintyi jo samassa iässä kun meillä mennään ala-asteelle. Nyt saman ikäisiä virtuooseja Kiinasta näkee youtubessa. Onpa hauska nähdä tuleeko Aasiasta kohta joitain aivan uuden aallon säveltäjiä vai ovatko he ainoastaan teknisesti taitavia soittajia?

No ei ollu tämän flyygelin pimputtelija ihan perus kissan-polkan soittaja. Oli kiertänyt maailmaan ja kerännyt pokaaleita monista pianokilpailuista.

Olipa aika uskomaton soittaja: Justyna Galant-Wojciechowska. Jos oli suu korville leveillyt ruuilla, niin kyllä nyt sai korvat oman vuoronsa.


Varsovan keskustaa kierrettiin muuten sähköpotkulaidoilla. Nämä härvelit olivat meille uusi kokemus, mutta on ne ihan älyttömän käteviä. Noilla kiersi kilometri tolkulla paikkoja kuin tyhjää vaan.


Tämä kaveri oli kyllä hieman pohtivan näköinen kun sähköpotkulaidoilla suhautettiin ohitse. Ehkä ne ei ole sitten kaikkien mieleen.

Saksa


Aamulla suunnattiin takaisin kentälle ja lähdettiin Saksaan. Säät olivat ennusteiden mukaiset eli erinomaiset. 32 asteen lämpötila takasi ettei kaivannut kotiin jätettyä talvitakkia.



Zwickaussa on 800 metriä pitkä nurmikenttä ja faciliteetit on kaikki vimosen päälle kunnossa. Saksalaiseen tapaa maksut sai tehdä käteisellä. Onhan se hienoa nykyaikana kaivaa 200 euroa käteistä pussista, siinä on vaan paljon enemmän rahan tunnetta kuin muovikortin vilauttelussa.


Tässä se matkan pääasiallinen motivaattori nyt on. Hyvin oli elämä sujunut Saksan maallakin.


Host perheen kanssa vietettiin iltapäivä ja ilta. Saimme erittäin ystävällisen ja lämpöisen vastaanoton.

Ihan oli samanlainen grilli-meininki kuin meillä Suomessakin.


Pallogrilli ei kuitenkaan ollut täällä pallo.



Seuraavana päivänä jatkoimme kaupunkiin tutustumista. Kovin oli viihtyisä kaupunki.



Tässä paikallinen lukio, tyttäremme opinaiho.


Koulun sisäpihalta löytyi kiitoratakin; pituus ehkä nippa nappa riittäisi, mutta liian vaikea lähestymislinja.


Tässä taasen paikallinen säveltäjäkuuluisuus. Hän oli säveltäjä, pianisti ja kriitikko. Eli kriitikko joka osaa itsekkin tehdä jotain. On se maailma ollut aikoinaan erikoinen paikka.

Kriitikkona Schumann muuten ylisti Chopinia.


Hänen mukaan on nimetty mm. konservatorio, jossa meidänkin jälkeläinen oli lukuvuoden opissa. Puitteet tuolla olivat viimeisen päälle kunnossa, opiskelijoita 1500 ja äänieristettyjä opetustiloja kahdessa kerroksessa. Pianon soittoakin harjoiteltiin flyygelillä.

Pieni suomalainen jyväkin tänne on nyt istutettu: Joulun aikoihin oli jo esityksessä ollut paikallisesti sovitettu Sylvian joululaulu pianolle ja sellolle, Myrskyluodon Maija oli kuulema soinut jossain konsertissa ja ilmeisesti ainakin Sibeliuksen Kuusi on kanssa päässyt soittolistoille.


Keskustan kirkkoonkin käytiin tutustumassa ja saatiin oikein henkilökohtainen esittely. Historia on aina mielenkiintoista... niin paljon mielenkiintoisia tapahtumia ja tarinoita.


Tämän tariaa ei kuitenkaan tietäjäkään osannut kertoa, mutta Suomessa Armin tiesi: "Hodie mihi, cras Tibi"; Today it's me, tomorrow it will be you. Tuo lausahdus todellakin sopii hyvin kenraalin haudan päälle.


Tämä Harry Potter tyyppinen teos oli minun mieleen.


Tässä ensimmäinen paikallinen naisyrittäjä. Hän ja hänen kolleegansa harrastivat vuorilla pitsin nypläystä ja hän myi näitä tuotteita sitten kaupungilla.

Huom! Tällä alueella ollaan eletty siveästi, koska ensimmäinen naisen ammatti on ollut pitsin nyplääjä.

Tsekki


Päästimme perheen taas elämään normaalia arkea ja jatkoimme matkaa kohti Tsekkejä.

Tuonne matkamme käy...


Siinä Zwickau ilmasta. Ollaan nousussa ylöspäin, pitäisi ensin nousta sinne 5000 jalan paikkeille, jotta pääsisi edessä olevien kukkuloiden yli.


Nyt on kukkulat ylitetty ja ollaan Tsekin puolella.


Finaalikaarto Karlovy Varyn kentälle. Kenttä on noin 2000 jalan korkeudessa.


Karlovy Vary on hieno vanha kaupunki jossa on paljon kuumia lähteitä.




Pari hienoa samanaiheista seinäkuviota.



Kaupungissa on paljon pieniä hienoja yksityiskohtia.



Kirkosta näki ken on rahasalkun haltijana ollut.

Kiinassahan on tänä päivänä sama yhteiskuntarakenne (ziljoona orjaa ja muutama kolehdin kerääjä) kuin oli Euroopassa kun noita pytinkejä rakennettiin. He eivät vaan taida rakentaa kullasta temppeleitä, sen sijaan ne ostaa Euroopan, Afrikan ja muut turhat pyörimästä pois jaloista.


Tässä minun kuvaushistoriani kohokohta. Minä ja 10 aasialaista saman lähteen äärellä.


Täällä juodaan kuumistä lähteistä (ei kylvetä). Kaikilla lähteillä on oma nimi ja vedellä yksilöllinen lähtöpötila. Tässä kuumin kaikista.


Vesi kuulemma sisältää paljon CO2 kaasua ja on radioaktiivista... ja kuulematta parantaa vaivoja. Hmm.. no oman empiirisen tutkimuksen perusteella voin sanoa, että maultaan vesi oli sitä pehmeämpää ja miellyttävämpää mitä kuumempi lähde oli kyseessä. Alle 60 asteen lähteistä vesi maistui kuin vanhoissa pihakaivoisissa rintamamiestaloissa... kitkerältä raudalta.


Sai täällä ruokaakin. Minusta tällä lautasella kasviksien määrän suhde lihaan oli varsin kunnioitettava. Huom! Nyt oli juhannusaatto ja sain siis makkaraakin.


Vaimoni sanoja lainaten: "Vuorikili sai taas vanhan vuohen houkuteltua kiipeämään mäelle".


Olis tänne junallakin päässyt, mutta mitäs mieltä siinä nyt olisi.


Matkan varrelta.


Onneksemme ylhäältä tosiaan löytyi kilejä, tapahtui siis kilien reunion.


Illaksi olimme ostaneet liput sinfoniaorkesterin ja kuoron esitykseen, aiheena Beethovenin musiikki.

Tästä totean ainoastaan sen, että olisipa mielenkiintoista kuulla tapahtuman taiteelliselta johtajalta (tai kuka nyt tämän sisällön oli valinnutkaan), että miksi Beethovenin synnintuskassa kärvistelevää kirkkomusiikkia oli valittu kesäpäivänseisauksen esitykseen.

Sama kaveri on kuitenkin (ainakin minusta) säveltänyt paljon tuohon ajankohtaan sopivampaakin musiikkia kuten Kuutamosonaatti, Oodi ilolle, Für Elise, Sinfonia No. 5 jne. Toisaalta eihän kukaan kieltänyt tarkistamassa mitä he meinaavat soittaa.

Schumann, Beethoven ja Karlsbad (Karlovy Vary) liittyy muuten toisiinsa siten, että tarinan mukaan Schumann oli Karlsbad:ssa kuuntelemassa mm. Beethovenin tuotoksia kun hän päätti itse ruveta säveltämään.

Ihan mielenkiintoinen kokemus oli kuitenkin tuollaista kuunnella juhannusmonot jalassa.

Takaisin Saksaan


Pari yötä ja päivää vietettiin Tsekeissä ja sitten olikin aika lähteä kohti kotia.

Sääennusteet näyttivät itäiselle reitille haasteita ja läntiselle erinomaista säätä. Siis lännen kautta pohjoista kohti. Lännen kautta täältä matka kotiin on muuten noin tunnin lyhyempi.

Kohteeksi valitsimme Rügenin, koska se jäi viimeksi kunnolla näkemättä, kun jouduttiin sieltä säiden takia häntä koipien välissä luikkimaan karkuun.


Kentän terminaali on hyvin futuristinen. Terminaalin kupeessa Juri Gagarin toivotti hyvää matkaa.


Tuonne päin sitä ollaan lähdössä. Hyvältä näyttää.


Taaksepäin kun katsoi niin näki saderintaman joka oli muutaman kilometrin päässä tulossa.


Saksan läpi kohti pohjoista hyvissä säissä sujui mukavasti. Tässä kohtaa ylitetään Elbe joen yhtä sivuhaaraa. Berliini on oikealla puolella ja ollaan Berliinin TMA:n alapuolella.


Ei tällä kelillä pitäisi eksyä. Kuitenkin kartalla, jossa on ihan erilaiset värit ja maastossa jossa on peltoa pellon jälkeen muttei järviä, manuaalisuunnistaminen kulutti yllättävän paljon aikaa.


Vajaan parin tunnin päästä oltiinkin jo itämeren rannalla.


Finaalikaarto Rügeniin (pussiin lennetty ihan kuvan oton takia... not).


Ensin koneen tankkaus ja pesu, sitten päästään päivän vapaamuotoisen ohjelman viettoon.

Tästä kertomuksesta tuli myös jäähyväiskirjoitus minun 30+ vuotta palvelleelle ilmailulippalakille ja 20+ vuotta palvelleelle lentäjän paidalle. Hieman ennen lähtöä koneeseen nousussa huomasin tilanteen, että ne unohtuivat hotelliin ja aikataulujen puitteissa ei ollut enään järkeä niitä lähteä hakemaan.

Päivitys: Noin kuukausi reissun jälkeen sainkin iloisen yllätyksen postissa. Kurhaus Sellin yli ymmärtänyt luopumisen tuskani ja lähetti hotellihuoneeseeni unohtuneen lippiksen ja paidan postitse minulle. Kympin arvoista palvelua, kiitos.


Rügenissä oli taas parisen kymmentä pikkukonetta parkissa. Suosittu kohde Saksalaisille lentäjille.


Puitteet on kunnossa. Vuokra-auto alle ja rannalle.


Anoin co-pilotilta hotellihuonetta merinäköalalla ja anomus meni läpi. Olikos mukava istuskella parvekkeella, syödä jätskiä ja katsella merta.


Näkymä laiturilta kaupungin suuntaan.


Tällä paikalla oleva laituri oli tuhoutunut ahtojäistä neljä kertaa 20-luvun loppupuolen ja 40-luvun alkupuolen välillä. Siis hetkinen, 30-luvun tienoilla itämeren eteläpäässä ahtojäät rikkoivat laitureita? Onkohan minulla joitain tiedollisia puutteita säiden muutoksesta vuosikymmenien aikana?


Trabanteja näkyi Zwickaussa ja Rügenissä paljon. Ne on kyllä monet nykyään niin hienosti maalattuja ja laitettuja ettei varmaan tuollaisista osattu DDR:ssä edes haaveilla. Trän tän tän kuului kuitenkin iloisesti alkuperäiseen malliin.


Vielä ennen matkan jatkamista piti käydä ihastelemassa 1937 vuoden Pariisin maailmannäyttelyn Grand Prix palkinnon voittajaa: Natsi-Saksan lomakeidas, Prora. Tosi vaikuttava suunitelma: 20000 vuodepaikkaa, 10 kappaletta 2000 hengen ravintoloita ja 2000 työtekijää. Alunperin kaikki huoneet oli kooltaan 2,2 x 4,75 metriä ja niitä pystyttiin yhdistelemään.

Kokonaisuutta oli rakentamassa 15000 työntekijää, mutta rakennelma ei koskaan kerennyt valmistua ennen sotaa ja DDR:n aikaan se oli suljettua aluetta.

Nyt tätä 4,8 km pitkää rakennuskompleksia oli jo varmaan kilometrin verran kunnostettu / rakennettu loppuun. Kaikista huoneista on merinäköala.


Portaat, keittiöt ja pesutilat ovat yhteiset takapuolella olevissa hampaissa (ainakin alkuperäisissä suunnitelmissa, miten lie nykyään).

Ruotsin kautta kotiin


Jäljellä oli lento kotiin. Ruotsissa säät olivat ennusteiden mukaiset eli erinomaiset.

Alla suunnitelmat: Tsekki - Saksa ja Saksa - Ruotsi.
Tsekki - Saksa: 4 jaksoa
Saksa - Ruotsi: Yli 10 jaksoa
Ruotsissa on lähestymisalueita ja rajoitusalueita paljon tiellä kun lentää rannikkoa pohjoiseen. Niiden kiertäminen olisi aika aikaa vievää. No mennään sitten niiden läpi. Tarjolla oli 7 TMA:ta joista kaksi väistin ja lopuista mentiin läpi.

Ruotsissa muuten yhtä lukuunottamatta kaikki lennonjohtajat olivat naisia, eli ehkä he vaan haluavat täyttää ilmatilan lähestymisalueilla niin saavat jutella meidän karskien uroslentäjien kanssa (who am I kidding here?).

Matkalla kohdattiin useasti 8,3kHz jaksoja eli niitä on selkeästi alettu nyt käyttämään.


Siinä jää Rügen taakse.


Kristianstadin ohitus.


Sää Ruotsissa.


Eskilstunassa saatiin tankit täyteen ystävällisen paikallisen ilmailijan avustuksella ja syötiin eväitä. Päästiin myös auttamaan yhden startti-vikaisen koneen siirrossa.


Vielä hieman ennen Hallia tehtiin aluelennonjohdolle ilmoitus pienestä metsäpalosta. Ruotsissa oltiin muuten juuri juteltu paikallisten kanssa heidän Air Patrol toiminnasta ja metsäpalolennoista.


Siinä se viikko hurahti ilmaillen hetkessä.


Tilastot


Yhteenveto:

Alla on eritelty kaikki lennot ja niiden tilastotiedot. Kaikki kellon ajat ovat Suomen aikoja.


Alla on koko matkan polttoaineenkulutus eri yksiköissä.



Yhteenveto


Reissu onnistui erinomaisesti. Säät suosivat ja tekniikka toimi. Vanha tablet sanoi kyllä työsopimuksen irti, mutta se ei menoa suuremmin haitannut.

Ystävällisiä ihmisiä oli kaikkialla ja kaikkea uutta pääsi näkemään ja kokemaan.

Kyllä tällaiseen reissuun aina yhden kesälomaviikon mielellään vaihtaa.

Tässä vielä hieman karttataidetta lennetyltä alueelta. 21 karttalehteä yhdessä eri aikakausilta.