Tämä on kertomus Experimentalistien kevätretkestä Balttiaan ja Puolaan. Matka kesti 4 päivää ja sisälsi 5 eri kenttää.
Tällä sivulla pääset mukaan matkatunnelmiin kuvien ja tarinoiden muodossa.
Kenttien nimiä klikkaamalla pääset niiden omille sivuille. Siellä on OH-XKD:sta kyseisillä kentillä otettuja kuvia.
Kenttien omilta sivuilta pääset takaisin tälle sivulle käyttämällä selaimen takaisin edelliselle sivulle painiketta.
Vieraillut kentät vierailujärjestyksessä olivat:
Kuressaare Viro (EEKE),
Ketrzyn Puola (EPKE),
Kikity Puola (EPKI),
Rudiskes Liettua (EYRD) ja
Pärnu Viro (EEPU).
Lennetty reitti kartalla.
Ensimmäinen päivä
Lähtöpäivänä lentokeli oli Suomessa hieman haastava.
Pohjoisempaa lähtevät pääsivät kuitenkin helposti pilvipeitteen päälle ja matka pääsi alkuun aurinkoisissa merkeissä.
Etelämpää lähtijöillä oli taasen pitkälle päivää matkan esteenä matala maastoa nuoleva pilvipeite.
Kuvassa näkymä Hangon eteläpuolelta itään. Matalalla makaava pilvipeite näkyy kuvan vasemmassa reunassa (Suomen rannikolla) hyvin.
Näiden säähaasteiden ja ristiinymmärrysten seurauksena viiden koneen retkikuntamme päätyi kolmelle eri kentälle ja kahteen eri maahan.
Kaksi konetta päätyi sekä Kuressaareen Viroon että Kaunasiin Liettuaan ja yksi kone Tartoon Viroon.
OH-BMH ja OH-XKD päätyi Kuressaareen.
Siellä jo vanhalla rutiinilla suunnistimme hotellille, syömään, kävelylle, hotellille, syömään...
Ensimmäisen kierroksen syönnin jälkiruuan nautimme Veskissä.
Kävelyllä tutustuimme tietysti historiaan,
seurasimme urheilua,
ja toiveikkaina kävimme tarkistamassa beachin näkymät.
Kuten kuvista voi päätellä, Liettuaan lentäneiltä konekunnilta kuuluneet tarinat
lähes 30 asteen helteestä siellä ohitimme virheellisenä tietona.
Toinen päivä
Aamu valkeni kauniissa säässä ja niinpä lähdimme samantien kohti Puolaa.
Retkikuntamme kokoontumispaikaksi oli sovittu Puolan Kikity.
OH-BMH ja OH-XKD konekunnat halusivat kuitenkin matkalla tehdä välipysähdyksen Puolan Ketrzynissä.
Tässä matkalla Riikan lahdella kohti Latviaa. Pieni piste keskellä kuvaa on OH-BMH.
Latviaan tullessa hiekkaranta aina kutsuu käymään.
Tässä kuva matkan varrelta komentokeskuksesta.
Tästä voi myös tarkkaavainen havaita syyn miksi se kävely määränpäässä tuntuu aina niin mukavalta.
Samaan aikaan matkanteko OH-BMH:ssa oli jokseenkin näin järjestäytymätöntä. Leipää ja mehua... mitä ihmettä?
Matkalle ohitettiin Kaliningradin alueen raja muutaman kilometrin päästä.
Kuvasa siivenpään takana näkyvä metsäisempi alue on Venäjää ja peltoisempi alue on Liettuaa.
Tästä saattaisi joku kuvitella, että nyt on pojat pahasti eksyksissä. Allahan on pala Järvi-Suomea. Mutta ei ole.
Kuva on Puolan järvialueelta.
Ketrzynin kentällä on pitkä histria ja se näytteli merkittävää roolia toisen maailman sodan kähinöissä.
Saksan sodanjohto, Aatu etunenässä, vietti nimittäin suurimman osan sodasta kentän lähellä sijaitsevassa Sudenpesässä.
Aluehan oli osa Saksaa vielä ennen toista maailmansotaa.
Nestehukan torjuntaankin täällä on varauduttu.
Koneet jätettiin kentälle, otettiin pirssi alle ja lähdettiin tutustumaan Sudenpesään.
Tämmöinen alue on Sudenpesä.
Noin parikymmentä rakennusta, jotka kaikki on parhaalla taidolla tuhottu, kun paikalta on aikanaan jouduttu poistumaan.
Tämmöisiä ne sodanjohdon bunkkerit oli. Muutama julkisivu oli jäänyt pystyyn.
Seinät ja katto noin 8m paksua raudoitettua betonia.
Jaakkokin luuli rakentaneensa tukevan talon betonista, mutta tätä katsellessa taisi omat betonit kärsiä inflaatiota...
Luftwaffen komentajan Hermann Göringin bunkkerin katolta löytyi ilmatorjuntatykin ja konekivääri pesäkkeet.
Mitenköhän ihminen saa itsensä saman aikaan kuvittelemaan komentavansa maailman ilmaherruuden takaavaa asetta kun
itse joutuu elämään päänsä päällä 8m betonia, jota vielä lisäksi puolustetaan ilmatorjuntatykein ja konekiväärein?
Tässä muistolaatta paikassa jossa yksi Aatun murhayrityksistä suoritettiin Claus von Stauffenbergin toimesta.
Tämä tapahtumahan on päätynyt elokuvaksi asti. Niin ja ei, ympäristö ei näyttänyt yhtään siltä kuin elokuvassa.
Taas on Hollywood istuttanut pieneen mieleen harhakuvia.
Kun oli saatu betonia potkittua tarpeeksi, suuntasimme minnes muuallekkaan kuin polttoainetta hakemaan ja syömään.
Levänneenä ja vatsa täynnä oli taas mukava matkustaa ja niin lensimme pienen hypyn Kikityyn.
Tämä tapahtuma on myös nykyään mukana paikan laskeutumisohjeissa (videossa aikaan 6:52).
Kikityssä retkikuntamme olikin esimmäistä kertaa kokonaisuudessaan samaan aikaan samassa paikassa.
Seuraavassa retkiseurueeseen liittyneiden miehistöjen ja koneiden esittely.
RV-4 OH-XKD:n miehistönä toimi Tero ja Riku.
Tämän tarinan kuvien takana on Tero, Riku, Lasse, Jaakko ja Johannes.
PIK-25 Varttimarkka OH-XXV Jarmo ja Heikki
Jarmo toimi myös koko retken johtajana ja järjestäjänä.
Beechcraft Musketeer OH-BMH Johannes, Jaakko ja Janne
RV-8 OH-XRV Matti
RV-6 OH-XMT Lasse
Tässä seurue siirtyy vapaamuodostelmassa nestetasapainotukseen, syömään ja saunomaan.
Kikityn on rakennuttanut neljä innokasta paksulla lompakolla varustettua Puolalaista ilmailijaa.
Löytyy lentokonehalli, peseytymiseen ja yöpymiseen huoneita, ruokasali, baari ja jopa sauna.
Tässä seurueemme luonnollisia tarpeita täyttämässä.
Auringonlaskua oli mukava seurata hyvässä seurassa.
Paikallinen tapa tarkistaa terassin pöydän tarjonta tuli illan mittaan hyvin tutuksi.
Illalla sain paikan pitäjiltä aimo annoksen lentokertomuksia.
Olivat lennelleet ympäri Eurooppaa Nordkappista Gibralttarille.
He olivat reissuiltaan tehneet oikein painettuja kuvilla ja tarinoilla täytettyjä kirjoja.
Tarinoissa meno oli näin turvallisuus keskeisessä kulttuurissa elävälle joskus melko villiä, mutta innostus oli kyllä ihailtavaa.
Näitä lentopoikia ei ollut säännökset nujertaneet.
Vaikkei lentotarinat kesken loppuneetkaan, niin uni-Matti vei lentäjäsankarit puoliltaöin untenmaille.
Kolmas päivä
Aamu valkeni jälleen kaunissa säässä ja oli aika suunnata koneet kohti kotikontuja.
Matti oli Puolasta niin kovin innostuneena, että ei vielä suostunut kotiin lähtemään, vaan jatkoi matkaansa kohti Bialystok:ia.
Me muut suuntasimme kohti Liettuaa ja Rudiskesia.
Puolalaiset ilmailijat meille Rudiskesia suosittelivat ja hoitivat meille sieltä majoituksen.
Rudiskes valikoitui kohteeksi mm. sen takia, että sieltä oli lyhyt matka 1400 luvun "Liettuan" suurruhtinaskunnan poliittiseen
ja hallinnolliseen keskukseen Trakaihin. Trakaissa oli meille kulttuurinälkäisille ilmailijoille tarjolla
keskiaikainen (oikeasti joku aika sitten uudelleen rakennettua) linna, viihtyisä ympäristö ja tarviiko sitä edes mainita,
ruokaa ja juomaa.
Kukin vuorollamme lähdimme matkaan.
Toiset meistä oppi nopeasti paikallisen kulttuurin tavoille ja näytti meille hitaammin oppiville mallia.
OH-BMH ohilento videona
Ei aikaakaan kun ryhmä oli koossa Rudiskesissa valmiina päivän rientoihin.
Nyt ollaan kaukana kun diesel miehetkin kantaa polttoaineen toivossa kanistereita.
Kentän vieressä oleva mökkikylä, josta meille oli yksi mökki varattuna, oli oikein viihtyisä.
Kun saime tavarat mökkiin, lähdimme bussilla Trakaihin.
Bussipysäkin päälle oli pesiytynyt myös yksi ilmailija.
Vatsamme saatuamme täyteen matkustimme bussilla takaisin Rudiskesiin.
Poikkesimme vielä mökkikylän virkistäytymiskeskuksessa jossa oli hauskasti pistetty purjekone kattoon kokonaisena.
Siidet jatkuivat seinän läpi ulos asti.
Auringon laskiessa vielä hyvänyön toivotukset ja nukkumaan.
Neljäs päivä
Aamu valkeni taas kaunissa säässä ja matka kohti kotia sai jatkua.
Kaksi konekuntaa suuntasi Spilveen Riikaan, yksi suoraan kotiin Suomeen
ja XKD suuntasi kohti Pärnua Viroa.
Tässä ollaan Riikan etäläpuolella matkalla kohti Pärnua.
Hetken aikaa edellisen kuvan oton jälkeen kuului kova pamaus ja kone heilahti vasemmalle.
Heti oli selvää, että johonkin oli törmätty, mutta mihin.
Kumpikaan ei mitään ilmassa huomannut ja etupenkillä oli sillä hetkellä käynnissä GPS:llä etäisyyksien mittaus.
Oli nimittäin lennonjohto juuri keksinyt, että R alueita ei saa lentää 3Nm lähempänä.
Moista lakia en tuntenut... koska sellaista tuskin on olemassa.
No tilanne aiheutti hieman mittaustarpeita kesken lennon.
Siellä oli nimittäin nerokkaasti sijoitettu R alueita vierekkäin ja
niiden välinen etäisyys oli reitillämme alle 6Nm.
Koska kone kuitenkin tuntui toimivan moitteettomasti niin matka jatkui alkuperäisen suunnitelman mukaisesti.
Pärnussa sitten selvisi, että lintuun oli törmätty. Lintu vei mukanaan puolet VOR/ILS antennista,
painoi sivuvakaajan ja -peräsimen yläosaa ruttuun ja aiheutti hieman maalivaurioita.
Alla kuva jäljistä. Ylimääräiset luontokappaleen osat on ennen kuvan ottoa siivottu pois.
Rakenteiden tarkastus ei mitään huolestuttavaa nostanut esiin ja siten matka sai jatkua.
Ensin kuitenkin mentiin tutustumaan Pärnuun.
Pärnussa ei vielä ollut kesäsesonki alkanut. Hiljaista oli kaduilla.
Ranta odotti hienossa kunnossa auringon palvojia ja pulikoijia.
Vesi oli sopivan lämmintä näin syvään tutustumiseen.
Sitten olikin aika reissun viimeiseen lentoon ja illalla olimmekin jo takaisin kotona.
Tilastot
Yhteenveto:
Matkaa kertyi 2204km (1190Nm, 1370miles)
Matkat lennettiin teholla: 2300RPM ja ahtopaine 22tuumaa (0,75bar)
Käytetty teho on 58% meren pinnan tasolla saavutettavasta maksimitehosta