In English
Takaisin Matkakuvat sivulle


Yleistä

Tämä on kertomus lentolomasta Balttiaan. Matka kesti kolme päivää ja sisälsi 3 kenttää. Tällä sivulla pääset mukaan matkatunnelmiin kuvien ja tarinoiden muodossa.
Kenttien nimiä klikkaamalla pääset niiden omille sivuille. Siellä on koneesta kyseisillä kentillä otettuja kuvia ja videoita. Kenttien omilta sivuilta pääset takaisin tälle sivulle käyttämällä selaimen takaisin edelliselle sivulle painiketta.
Vieraillut kentät vierailujärjestyksessä olivat: Kuressaare, Viro (EEKE) Ventspils, Latvia (EVVA) ja Klaipeda, Liettua (EYKL).

Pääasiallinen syy reissuun oli kuitenkin osallistuminen Experimentalistien kevätretkeen.

Kertomuksen alkuosassa kerrotaan yleisiä tietoja lentolomasta. Alkuosan jälkeen jokaisen päivän tapahtumat kerrotaan omina kokonaisuuksina ja lopussa on matkalta kerättyä tilastotietoa.

Ajankohta ja säät

Matka sattui toukokuussa ajankohtaan jolloin Etelä-Suomessa ja koko Balttiassa vallitsi kuuma ja kostea sää. Kuumuus ja kosteus ennakoivat sateita ja ukkosta. Sää ennusteiden tarkkaileminen ja analysointi olivatkin merkittävässä osassa matkalla.

Reitti

Reitti kulki Viron kautta Latviaan ja Liettuaan ja takaisin Latvian ja Viron kautta Suomeen.

Ensimmäinen päivä

Ensimmäisenä päivänä matka taittui Kuressaaren kautta Ventspilsiin.
Tälle reitille osui ensimmäisellä etapilla Suomenlahden ylitys. Alla olevissa kuvissa lähestytään Hankoa, jossa tapahtui siirtyminen merenpäällä lentämiseen.



Merenpäällä luontainen kiinnostus öljynpaineeseen ja eri laivojen sijaintiin kasvoi. Näkyvät ne laivatkin menevät kiltisti possujonossa.



Meren ylitys sujui kuitenkin hyvin ja vastassa oli Viron isot saaret Hiidenmaa ja Kuressaari. Alla kuva Kuressaaren maisemista.


Reissuun kone oli koe mielessä varusteltu ensimmäista kertaa 10 tuumaisella tabletilla. Tablettiin oli ennalta ladattu reitille kartat, ilmatilatiedot, useiden Balttian kenttien lähetysmis- ja laskeutumiskartat ja paljon muuta tietoa.

Lennon aikana tabletissa oli käynnissä Air Navigation Pro sovellus, johon oli myös ennalta ohjelmoitu suoritettavan lennon reitti.

Tabletin olemassaolo toi ennaltakin turhaa tilan varausta vieroksuvan toimiston vielä entistäkin enemmän kompaktiksi. Alla olevassa kuvassa liutaan lähialueen rajan kohdalla kohti Kuressaaren kenttää. Kentälle matkaa 19km, nopeutta on 290km/h ja 4 minuutin päästä ollaan laskukierroksessa.

Oikean jalan päällä oleva vapaa ilmatila (G) on hetkellinen, koska kuvan ottoa varten kyseisestä kohdasta on ilmailukartta siirretty sivummalle (kuvan oton jälkeen kyseinen ilmatila siirtyi takaisin C luokkaan).

Lasku Kuressaareen tuli otettua myös videolle.

Kuressaaressa vietetyn lyhyen tauon ja polttoainetäydennyksen jälkeen matka jatkui kohti Ventspilsiä. Latvian rannikko oli yhtä hieno kun viimeksi... silmän kantamattomiin asuttamatonta hiekkarantaa.


Ventspilsissä experimentalistien kevätretkiseurue kokoontui sovittuun aikaan. Seuraavassa koneet miehistöineen:

PIK-25 Varttimarkka OH-XXV Jarmo ja Juhani
Jarmo toimi myös koko retken johtajana ja järjestäjänä.


RV-6 OH-XMT Lasse
Cessna 180H OH-CER Ossi ja Seppo


Beechcraft Musketeer OH-BMH Jaakko ja Johannes


RV-4 OH-XKD Tero


Beechcraftilla saapuneet Jaakko ja Johannes olivat muuten ottaneet helteet poikkeuksellisen hyvin huomioon ja saapuivat paikalle lentopinnalla 100 (~3km korkeus). Tärkeimpänä syynä oli varmasti kyseisessä korkeudessa vallinnut pakkas sää ja sitä kautta lämpöisenä ostettujen oluiden jäähdytys nautittavaan kuntoon. Tästä huomaavaisuudesta kiitti antaumuksella koko seurue.

Ventspils jäi kaupunkina oikeastaan näkemättä, koska kaupunkiin saavuttiin aika myöhään illalla ja matka jatkui heti seuraavana aamuna. Neuvostoajan esteettisyys toi kuitenkin loistoa olemassa olollaan vielä näin vuosikymmenienkin jälkeen.


Hotelli oli ilmeisesti myynnissä, jos osasin oikein tekstejä hotellin ulkoseinästä tulkita. Meille kuitenkin riitti ihan vaan sänky ja aamupala, eli kauppoja ei sen suuremmalti tullut tehtyä.

Toinen päivä

Heti aamusta matka jatkui kohti Liettuaa ja Klaipedan kenttää.

Alla kaksi kuvaa Latvian maisemista. Ylemmässä kuvassa pienenä pisteenä näkyy myös OH-BMH.



Alla kaksi kuvaa Liettuan puolelta. Siellä maisemaa halkoi muinainen suuri joenuoma, johon oli sittemmin keritty rakentamaan jo kokonainen kaupunki. Ilmeisesti paikallisilla oli suuri luottamus, että luonnolla ei enään ollut käyttöä kyseiselle joen uomalle... siinä alkuperäisessä tarkoituksessa.



Kevätretkeläiset saapuivat kukin omia aikojaan Klaipedaan ja paikalla oli vastaanottokomitea vastassa. Lasku Klaipedaan tuli otettua myös videolle.

Vastassa olleet ihmiset olivat hyvin ystävällisiä ja avuliaita. He hoitivat kaikkea polttoaineiden kuljetuksesta aamupalalle vientiin ja taksien tilauksesta hotellihuoneiden varaamiseen. Eli palvelun puuttumisesta ei ollut tietoakaan.

Ainoa mitä jäykän pohjoismaisen koneiston kasvatti joutui ihmettelemään oli, että kenellekköhän tästä kaikesta pitäisi maksaa ja kuinka paljon. Joku voisi kuvitella, että taskusta viedään nenäliinatkin, mutta asia ei niin ollut. Kukaan ei rahaa pyytänyt eikä palvelulle arvoa määrittänyt. Eli omantunnon mukaan tuli toimia.


AN-2 on omassa sarjassaan kone vailla vertaa. Niitä on valmistettu ilmeisesti riittävästi, koska niitä löytyy vieläkin lähes jokaiselta Balttian kentältä muutama.

Kuten alla olevasta kuvasta voi havaita, koneiden kiinnityspisteet olivat kyllä riittävän tukevia, mutta ilmeisesti hieman isommille koneille tarkoitettuja.



Nälkä oli kuitenkin jo kaikilla hiipinyt mieliin, joten aika oli siirtyä Klaipedaan syömään. Ruokapaikka löytyi mukavalta ravintola-alueelta, jossa oli luotu tunnelmaa monenlaisilla pienillä yksityiskohdilla.


Erittäin maittavan ja monipuolisen liharuuan jälkeen siirryttiin takaisin lentokentälle tankkaamaan koneita. Experimentalistista henkeä oli havaittavissa tankkauksen ohessa, kun paikalla olleiden muiden koneiden rakenteellisten yksityiskohtien analysointi alkoi.


Kun koneet oli saatu tankattua ja valmisteltua mahdollisesti aikaisin aamulla alkavaa pitkää lentoa varten, siirryttiin meren rannalle nauttimaan hienosta säästä ja kauniista hiekkarannasta.



Illalla kun palattiin takaisin kentälle, jossa myös hotellimme sijaitsi, oli aika tehdä tärkeä päätös... jatkuuko retki vai palataanko pikimmiten kotia.

Sääennusteen näyttivät siltä, että matka voisi helposti jatkua lauantaina vielä Liettuan keskiosiin, mutta sunnuntaina matkan teko todennäköisesti tyssäisi kokonaan. Matkan jatkaminen olisi siten meille monelle erittäin todennäköisesti tarkoittanut pikaista loma-anomuksen lähetystä ja Interfloran numeron tiedustelua. Lauantai aamuksi sää ennusteet kuitenkin lupailivat vielä mahdollisuutta palata takaisin Suomeen.

Alla näkyy silloin ennustetut sateet sunnuntaiksi... jotka sitten myös toteutuivat.

Päätös oli, että heti aamulla suunnataan kohti kotia. Länsirannikko näytti pysyvän auki aina puoleenpäivään asti, joten kaikkien suunnitelmana oli lentää ensin Kuressaareen ja sieltä yhtä konetta lukuunottamatta suunnitelmana oli jatkaa suoraan kohti Hankoa. Hanko kutsui, koska idemmässä keli oli ennusteessa vielä huonompaa.

Kolmas päivä

Aamulla lähdimme kaikki lentämään kohti kotia ja matkalla Liettuan puolella kävin moikkaamassa vielä OH-BMH:n miehistöä.


Ukkosrintamia oli odotettavissa matkalle ja niitä myös saatiin. Alla kuvat ohjaamosta eteenpäin Latvian ja Viron väliseltä vesialueelta. Tässä vaiheessa yhden ukkosrintaman ohitus/läpäisy on jo onnistunut ja ainoastaan yhden pienen sateen läpi on jouduttu lentämään, mutta edessä on kovin tukkoisen näköistä. Ohitettu ukkosrintama oli sen verran iso ja aktiivinen, että radioyhteydet ei sen läpi enään Latviaan onnistuneet ja siten siirtyminen Viron jaksoille tapahtui johdettuna sään toimesta. Salamoitakin tuli nähtyä aika mukavasti.


Pitkä tovi tuli Kuressaaren lennonjohtajalta säätietoja eri paikoista kyseltyä ja lopulta päätökseni oli laskeutua alas Kuressaareen odottelemaan parempia säitä. Eli matkan teko keskeytyi toistaiseksi. Saman päätöksen tekivät myös yhtä lukuunottamatta muut perässä tulevat koneet.

Maassa säitä tutkiessamme alkoi vaikuttamaan siltä, että pääsemme noin kolmen tunnin jälkeen jatkamaan matkaa. Lähdimme siten kaupungille. Ensin ruokimme kulttuurinälkämme Kuressaaren linnassa ja sitten sen perinteisemmän nälän kaupungilla ravintolassa. Kuten aina aikaisemminkin, ruoka oli hyvää ja siten myös mieli kirkastui.



Säätauon jälkeen pistettiin koneet taas käyntiin ja uusi yritys kohti kotia saattoi alkaa. Nyt matkalla oli vain myrskyn jäänteitä... kosteutta siellä sun täällä, mutta kone pysyi kuivana ja lentosää hyvänä.

Alla oleva kuva on otettu länteen päin ylitettäessä Suomenlahtea. Sinne se myrsky oli omia aikojaan painunut ja aukaissut meille taas reitin kulkea.


Hangossa paistoikin jo aurinko pilvettömältä taivaalta ja alla oli taas tuttu kotimaa.

Tilastot

Yhteenveto:

Alla on eritelty kaikki lennot ja niiden tilastotiedot.



Energian hyötysuhteen voi lentokoneissa suhteuttaa kulutetun polttoainemäärän ja nopeuden suhteeseen. Lentäessä eteenpäinmenoa vastustava vastus kasvaa kolminkertaiseksi kun nopeus kaksinkertaistetaan. Toisin sanoen, jos lennät saman reitin keskinopeudella 126km/h (68Nm/h, 78mph) ja käytät alle 4l/100km 100LL polttoainetta, käyttämäsi koneen aerodynamiikka, moottori ja potkuri yhdessä ovat hyötysuhteeltaan parempia kuin mitä nämä lukemat kertovat tästä matkasta. Mainitun keskinopeuden saavuttamiseksi koneen matkanopeuden tulee todennäköisesti olla 148-158km/h (80-85Nm/h, 92-98mph).

Alla on koko matkan polttoaineenkulutus eri yksiköissä.



Alla olevasta kuvasta näkee sekä keski- että maksiminopeudet eri lennoilta.

Yhteenveto

Sää hallitsi tämän kertaista reissua merkittävästi. Kotiin lähtöä jouduttiin harkitsemaan moneen kertaa ja lopulta sen hetki tulikin päivä alkuperäistä suunnitelmaa aikaisemmin. Itselleni mielenkiintoista oli seurata säiden muutosta ja sitä kuinka kokeneemmat lentäjät säätä analysoivat ja matkan jatkumisen edellytyksiä puntaroivat.

Joka tapauksessa kyseessä oli taas kerrassaan upea reissu erinomaisessa seurassa.