Takaisin Matkakuvat sivulle


Yleistä

Tämä on kertomus Itämeren kierroksesta, jossa käytiin tutustumassa eri rannikkovaltioiden rantalomaparatiiseihin. Tutustuminen tapahtuisi uiden (co-pilot tähän tosin liian nössö), ruuasta nauttien (co-pilot parhaimmillaan) ja jäätelöllä herkutellen. Matkan työnimenä olikin Ice cream tour.

Tavoitteena oli lentää noin 2 tuntia joka aamupäivä ja siirtyä siten joka päivä valtiosta ja rantalomakohteesta toiseen.

Tällä sivulla pääset mukaan matkatunnelmiin kuvien ja tarinoiden muodossa.
Kenttien nimiä klikkaamalla pääset niiden omille sivuille. Siellä on OH-XKD:sta kyseisillä kentillä otettuja kuvia. Kenttien omilta sivuilta pääset takaisin tälle sivulle käyttämällä selaimen takaisin edelliselle sivulle painiketta.
Vieraillut kentät vierailujärjestyksessä olivat:

Lennetty reitti kartalla (GPS tallenne).

Ensimmäinen päivä


Ensimmäinen määränpää oli Jurmala Latvia. Jurmala on Riikan pohjoispuolella Riikanlahden rannalla sijaitseva Latvialaisten rantalomakohde.

Vielä naurattaa. Katsotaan hyytyykö hymy tulevien päivien aikana.


Tukumssissa sijaitseva Jurmalan kenttä on erikoinen siinä mielessä, että siellä on puitteen vimosen päälle kohdallaan, mutta aavemainen hiljaisuus on vallannut paikan.

Viranomainen ei ole syystä tai toisesta kentälle virallista statusta myöntänyt ja siten toiminta siellä on hyvin pientä. Kentälle voi kuitenkin lentää, kunhan ilmoittaa kentän pitäjille aikeistaan etukäteen.




Jurmala toimii harjoitushävittäjillä lentävän Baltic Bees taitolentoryhmän kotikenttänä.

Paikallisen tietäjän tietotoimiston perusteella kentän ja Baltic Bees taitolentoryhmän koneet omistaa ja toiminnan rahoittaa jotkut Latvialaiset offshore businesta tekevät henkilöt.


Platalla oli myös muutaman koneen ilmailumuseo.


Tämä kaveri hyvin kiteytti matkamme mission: Maiskis.


Jurmalan rannalle saavuttuamme aloitimme heti maiskis osuuden. Aluksi 400g lammaspihviä.


Täydellä vatsalla saimme nyt aloittaa paikkoihin tutustumisen.
Ensimmäinen mielenkiintoinen löytö oli nämä vuokrattavat sähköpolkupyörät. Niin hienon näköisiä, että minäkin haluan tuollaisen... vaikken sille nyt mitään käyttöä keksikkään.


Rannalle oli tuupertunut moni pitkälleen.
Aallokossa uinti oli mukavaa ja ilta eteni vesileikkien parissa nopeasti.


Uinnin jälkeen olikin aika ensimmäiselle jäätelölle. Jäätelö oli hyvää ja aidon makuista. Siitä tuli vahva kilpailija seuraavien rantojen tarjonnalle.


Kävelykadulla oli ihan mukavasti menoa ja meininkiä.


Täälläkin oli joku tappamassa lohikäärmettä. Mikä ihme menneitä sukupolvia vaivasi, kun kaikki lohikäärmeet oli pakko tappaa. Minäkin olisin halunnut nähdä niitä.


Kävelykadun varrelle mahtui joitakin ihan kivan näköisiä rakennuksia.

Toinen päivä


Toisena päivänä tavoitteena oli lentää Gdanskiin Puolaan ja sieltä siirtyä taksilla Sopotin hiekkarannoille.

Edellisenä päivänä saimme kuulla, että ennakkotiedoista poiketen kentältä emme 100LL polttoainetta saakkaan.
No juuri näiden tilanteiden takia matkassa oli 50l tilavuuden verran jerrykannuja, joten asia oli helposti hoidettavissa kuntoon. Aamulla matkalla kentälle haimme huotoasemalta 50l polttoainetta.


Matka kohti Gdanskia taittui hienossa säässä. Alla olevassa kuvassa ohitamme Kalingradia. Kuvassa näkyvä metsäinen alue on Venäjää ja peltoinen alue Liettuaa.


Samoihin aikoihin ohjaamossa näytti tältä. Korkeutta 4500jalkaa (1400m), maanopeus 160Nm/h (296km/h) ja Puolan rajalle menee vielä reilu 25minuuttia ja matkaa sinne on 69Nm (128km).


Co-pilottia piti vielä samalla salakuvata kesken päiväunien. Päiväunia on selkeästi mukava nauttia Lycosauruksen murinassa. Ilmeestäkin näkee, että kyllä yksityislennot on eri maata kuin charterin suolattujen sillien osasto.


Puolassakin tunnutaan harrastavan sisävesissä purjehtimista. Purjehdushan on kanssa hieno harrastus.


Gdanskin lennonjohto osoittautui varsin hyvällä pelisilmällä varustetuksi ja päästi meidät hyvin liikennekoneiden väliin.

Pyysi lyhyttä laskukierrosta ja nopeata poistumista kiitotieltä ja sen hän uskoakseni sai. Nämä pikku räpsät kun voi laskea vaikka suoraan fast exittiin.

Tankin saimme myös saman tien täyteen.

Tankkien täyttöön liittyi kyllä "hauska" episodi. Kysyin lentokenttävirkailijalta bensaa ja hän ilmoitti, että pitää rullata follow me auton perässä toisaalle, jossa voi sitten tankata.

Hypättiin koneeseen ja odotettiin autoa. No sellainen heti tulikin, joten moottori käyntiin ja rullaten perässä. Pienen kierroksen jälkeen saavuimme samaan paikkaan takaisin.

Tämän jälkeen autosta tuli kaveri kysymään, että miksi seurasin häntä. No kerroin, että käskettiin seurata tankkipaikalle. Hän ilmoitti, että hän tuli vaan katselemaan minkälainen kone oli kentälle tullut.

Hetken päästä tähän samaan paikkaan tuli tankkiauto, josta tankit laskettiin täyteen. Mitä tästä opin? No en varmaan yhtään mitään, mutta kyllähän matkailu aina avartaa.


Gdaskin kentän "kerhotilat" olivat varsin modernit. Kävin tuolla legendojen tapaamispaikassa sellaisia etsimässä, mutta he taisivat olla jossain menossa. Ei siellä ollut ketään.


Booking dot com teki taas tehtävänsä ja tavarat saatuamme hotellille olikin aika mennä päivällistämään meren rannalle.

Kyllä tumma makea olut kahden ja puolen tunnin lennon jälkeen maistuu hyvältä...


Alkupalaksi paistettuja katkarapuja, hedelmiä ja vihanneksia.


Pääruuaksi herkullista turskaa.


Seuraavaksi tutustuimme Sopotin keskustaan ja rannalla sijaitsevaan Euroopan pisimpään laituriin (Puolaksi molo).






Nuorekkaina ja trendikkäinä ihmisinä piti ottaa oikein selfie. Duck facen vaatima ankka imu unohtui kun siinä molon päällä istuessa ihmetteli mitä asiasta pitäisi oikein ajatella.


Gdanskiin täältä olisi päässyt käymään laivalla.


Tämä oli muuten retken ainoa kohde jossa oli tarjolla turisteille suunnattuja täsmätuotteita (joita joku ymmärtämätön saattaisi kutsua rihkamaksi tai krääsäksi).


Uinnin jälkeen olikin aika tutustua paikalliseen jäätelötarjontaan.
Saimmekin tämän retken ehdottomasti runsaimmat ja energiatiheimmät annokset. Bonuksena vohvelin sijaan kääreenä oli kuplavohvelit.
Jäätelö itse ei yltänyt Jurmalan jäätelön tasolle, mutta kokonaisuus oli kyllä mahtava.



Vielä hieman kävimme nurkkia koluamassa...



kunnes oli aika ruveta molon kuvan alle nukkumaan.

Sopot oli muuten paikka, jossa järjestettiin vuosittain itäblokin Euroviisu vastineet eli Interviisut (1977-1980). Ajattelin sen tässä kertoa, kun kyseinen tieto lienee tärkeä, mutta en sillä itse osaa oikein mitään tehdä.

Kolmas päivä


Seuraavana kohteena oleva Rügen Saksassa oli matalapaineen reunalla ja siten oli odotettavissa hyvin vaihtelevaa säätä.

Lähtö Gdanskista kuitenkin hieman jännitti, koska näillä möhköfanttien karsinoilla on mainetta pikkukoneiden vapauteen pääsyn rajoittamisessa.

Tarinoiden mukaan (totta tai tarua) on muun muassa joskus Helsinki-Vantaalla joku ultra seisonut odotuksessa yli 2 tuntia.

Huoli oli kyllä aivan turha.

Lennonjohdossa oli taas (kuten tullessa) pätevä kaveri jolla oli pelisilmää vaikka muille jakaa. Rullaustietä rullatessa kun tulimme fast exitin kohdalle, kysyi lennonjohtaja onnistuuko välitön lentoonlähtö fast exitin kautta. Olin heti pelissä mukana ja niin parikymmentä sekuntia tämän keskustelun jälkeen oltiin jo ilmassa ja poissa isompien jaloista.

Oltiin lähialueelta ulkona ennen kuin seuraava möhköfantti sai itsensä ilmaan.

Matkalla Puolan puolella sateita näimme useita ja yksi saderintama ylitettiinkin.




Saksassa sää oli harmaata, mutta vettä ei satanut reitillä.


Lähellä rannikkoa kosteutta oli enemmän, mutta vaakanäkyvyys pysyi hyvänä.


Rügen osoittautui hienoksi pikkukentäksi. Kaikki palvelut yhdeltä tiskiltä ja edullinen laskeutumis-/parkkimaksu (6 euroa).



Kentältä saimme vuokraksi myös auton, jolla lähdimme tutustumaan saareen.


Jalkauduimme Ostseebad Sellin nimisessä paikassa. Paikka oli hyvin siisti ja varakkaan oloinen.



Lämpötila oli laskenut 14 asteen tuntuman ja ketään ei ollut uskaltautunut uimaan. Meiltäkin uiminen jäi kokematta tällä rannalla.



Saksassakin ollaan nykyään hyvin ympäristötietoisia. Ravintolan serveetissäkin pyydettiin huomioimaan juomia tilatessa, että kalat tarvitsevat vettä uimiseensa.


Taas oli kalaa ruokana ja vaikka kala oli ihan hyvää, niin kyllä Sopotissa nautittu kala oli vielä parempaa.


Sääennusteet seuraaville päiville huononivat tunti tunnilta, joten oli aika muuttaa suunnitelmia. Jäätelötesti jätettiin 14 asteen helteessä väliin, palattiin kentälle ja ruvettiin kyttäämään hetkeä jossa taivaalta löytyisi riittävästi aukkoa, että voitaisiin lähteä kohti Ruotsia.

Odotellessa nautittiin kupit Saksalaisella tyylillä tehtyä borssikeittoa ja mustaa teetä. Niiden avulla pysyttiin lämpöisinä.


Lopulta taivas valkeni riittävästi, että päätimme lähteä kokeilemaan josko lento Ruotsiin onnistuisi. Ruotsissa aurinko paistaisi siniseltä taivaalta, kunhan sinne vaan pääsisi.

Kentän sulkeutumiseen oli ainoastaan 15minuuttia kun pienessä sateessa starttasimme. Kovin kauaksi ei voisi siten mennä kokeilemaan, koska kentälle ei saa laskeutua enään sen jälkeen kun torni on mennyt kiinni.

Matalalla näkyvyys Ruotsiin päin oli ihan nolla heti muutama kilometri kentästä. Pienen pyörimisen tuloksena löytyi kuitenkin sopiva aukko pilvissä, josta päästiin sadepilvien päälle.

Onneksi sadepilvet olivat aika matalia ja siten 5000 jalan korkeus riitti niiden ylitykseen. Saksassa nimittäin ei saa lentää C moodin transpoderilla varustetulla koneella 5000 jalkaa korkeammalla (tai 3500 jalkaa maasta, kumpi nyt on kulloinkin korkeampi).


Reilut kymmenen minuuttia ja sää alkoi selkiytymään.


Ruotsin FIR alueen rajalla tulikin sitten tyrittyä oikein huolella.

Jostain käsittämättömästä syystä en pyytänyt selvitystä ennen rajaa enkä edes sen ylityksen yhteydessä. Rajalta nimittäin alkaa lentämällämme korkeudella Malmön TMA. Tein rajalla ainoastaan rajanylitysilmoituksen.

Kummatkin GPS kartat ja paperikartat oli ajantasalla ja toinen GPS laite jopa erikseen käski selvitystä pyytämään.

No muutaman minuutin huristeltuani valvotussa ilmatilassa ilman selvitystä ilmatilasta vastaava lennonjohtaja kertoi minun lentäväni valvotussa ilmatilassa ilman selvitystä. Jossa hän oli tietysti täysin oikeassa.

Sain selvityksen ja asiallisen ja tiukan palautteen hölmöilystäni.

Ymmärrän hyvin, että varsinkaan keskellä iltapäivän pahinta hulabaloota kukaan ei halua valvottuun ilmatilaan jotain tomppelia ja siten ymmärrän myös sen, että en varmaankaan ole kyseisen lennonjohtajan Joulukortti -listan kärjessä.

No kun palaute ja selvitys oli saatu, järjestin mielessäni henkilökohtaisen palautekeskustelun ja höystin toimintani kuvaamista monella Suomalaisella sivistyssanalla.

Näiden tapahtumien jälkeen voi joko laittaa leuan rintaan ja suunnata kohti uusia pettymyksi tai sitten nostaa leuka ylös ja suunnistaa innokkaana kohti uusi seikkailuita. Valitsin vaihtoehdoista jälkimmäisen vaikka en juuri sillä hetkellä voinutkaan käydä rippituolissa sovittamassa syntejäni.

Loppumatka Visbyyn sujui hyvin.

Mantereen ja Gotlannin välistä merialuetta ylitettäessä oltiinkin jo sinisen meren päällä ja sinisen taivaan alla.


Auringon jo ollessa menossa maaten saimme koneen tankattua ja parkkeerattua ja lähdimme hotellille.


Jätettyämme matkatavaramme huoneeseemme menimme vielä rannalle katsomaan auringon laskua.

Neljäs päivä


Aamulla vuokrasimme munamankelit ja lähdimme tutustumaan kaupunkiin.


Vanhaa kaupunkia kiersi vanhan linnoituksen muurit.






Vanha kaupunki osoittautui todella hienoksi. Siellä riitti mukulakatuja poljettavaksi. Kapeita kujia ja kauniisti koristeltuja paikkoja oli paljon.






Nyt oli aika kuitenkin tehdä uusi jäätelötesti. Täällä jäätelö oli matkan parasta. Latvian vastine hävisi niukasti. Jäätelön tarjoaminen suklaavohvelista oli hieno lisä makuun.


Satamaan tutustuessa näytti Ruotsin laivastokin tulevan vierailulle. Taisi ola linnoitus ja laiva saamaa ikäkautta.


Paljon oli veneitä satamassa. Ymmärtäähän sen, ettei saarelle pääse kuin veneellä jos ei ole lentokonetta käytettävissä. Kyllä nämäkin veneilijät ovat varmaan levänvihreänä kateudesta, kun tuosta koneella pyyhkäisee yli.


Tälle reissulle osui oiva mahdollisuus tehdä vertailua myös Gotlannin ja Ahvenanmaan pannukakkujen välillä. Siksi jälkiruuaksi sai hyvällä syyllä nauttia paikallista pannukakkua.

Pannukakussa oli paljon eksoottisia mausteita (sahramia, mantelia ja kardemummaa), joten vanha kauppakulkureittipiste oli jo aikoinaan näyttänyt vaurautensa käyttämällä pannukakussa mausteita, joista sisämaan raa'an juureksen jyrsijät eivät olleet kuulleetkaan.


Ketjun kiristystä harrastimme myös kaupungin ulkopuolella.


Tämä kieleke (Högklint) järkytti pahasti uskoa Svea-mamman kaikkivoipaiseen suojeluun. Tuolle kielekkeelle pystyi nimittäin kävelemään ilman, että piti kiivetä yhdenkään esteen yli tai että olisi törmännyt yhteenkään varoituskylttiin. Härregud.

Paikka oli kyllä tosi hieno.


Vesi oli joskus muinoin kaivanut hienoja onkaloita rantatöyräisiin. Tässä oltiin ehkä 10m merenpinnan tason yläpuolella.


Tämä vene oli tosin yli kilometrin rannasta, joten kaippa se vesi on joskus ollut ylempänä.


Kuningas Oskar I oli saanut jostain teostaan oman muistomerkin.

Tällä muistomerkillä on hauska syy... ainakin google kääntäjän mielestä.
"överlämnade tre fanor till förbandet" => "luovutti kolme tabuja kastikkeelle"


Yli neljäkymmentä kilometria tuli poljettua ristiin rastiin Visbytä ja sen ympäristöä. Vanha kaupunki, rantatie, satama ja kaupunkia ympäröivä luonto oli varsin hienoja paikkoja.

Tähän astisen reissun paras sää ei kuitenkaan mahdollistanut uimista, koska yhtään kohtuullista rantaa ei kohdalle osunut. Hieno paikka, vaikka rantalomakohde Visby ei olekkaan.

Viides päivä


Oli aika palata Suomeen. Kentällä silmään pisti sama kone jonka näimme Gdanskissa.

Nykyajan "kauheuksia" ovat nuo koneen paikka- ja tunnustietoja lähettävät transponderit. Itsekkin syyllistyin niiden tarjoamien tietojen hyväksikäyttöön ja kävin katsomassa missä kaikkialla tämä kone oli viimeisten päivien aika pyörinyt. Sveitsistä oli lähtenyt muutamaan päivää aikaisemmin reissuun.


Tultiin noiden laivojen suhteen oikealta niin mentiin editse.


Merialue ylitetty ja Ruotsin rannikko näkyvissä.


Tukholmasta ohi ja taas merille.


Maarianhaminassa mentiin kaupungille katselemaan kesäpäivän meininkejä.

Tälläisenä päivänä satama täynnä käyttämättömiä veneitä... minä voisin ottaa yhden tarpeettoman.


Tärkeämpää kuin veneiden ihastelu oli kuitenkin löytää ravintola josta saisi aitoa ålandspannkakaa.

Ja sellainenhan löytyi. Täällä kertoivat tekevänsä käsin paikan päällä sitä ihan aitoa versiota. Puitteet vaakuuttivat omalta osaltaan aitoudesta.


Tässä se nyt on. Vanukkaan ja pannukakun sekoitus jossa on hieman kardemummaa seassa.

Kumpi se nyt on parempaa, Gotlannin vai Ahvenanmaan? Gotlannin on täyteläisempää ja varakkaamman oloista. Ahvenanmaan on taasen suussa sulavampaa ja pehmeämpää. Makuasioista ei voi muuta kuin kiistellä.


Vielä yksi lento ja olemme takaisin siellä mistä lähdimme. Eli emme oikeastaan päässeet mihinkään ja samalla pääsimme vaikka minne.

Kotimaan kamaralla hieman ennen kotikenttää tuli pieni sateenkaari meitä tervehtimään ja ilahduttamaan.

Tilastot

Yhteenveto:

Kaikki lennot ja niiden tilastotiedot:


Polttoaineenkulutus eri yksiköissä:


Polttoaineiden hinta eri kentillä. Jurmalan hinta on autobensa-asemalta kanistereilla siirretyn polttoaineen hinta.



Käytettyjen radiotaajuuksien määrä eriteltynä jokaista maata kohti. Taajuudet joita on kuunneltu, mutta niihin ei ole lähetetty mitään, eivät ole tilastossa.

Yhteenveto

Toteutunut Itämeren kierros ei käynyt raskaaksi ja siten hymy ei hyytynyt matkan aikana vaan iloinen mieli matkusti mukana koko reissun.

Aamupäivän lennot ja iltapäivän paikkoihin tutustumiset ovat ihan mukava tapa matkustaa. Paikkoihin tutustuminen jää kuitenkin tällä rytmillä hyvin lyhyeksi, joten hampaankoloon jäi kyllä vielä tarvetta uusille vierailuille.